Jussi Joentausta

Valtaosa toimittajista suhtautui Harjuniemen tutkimukseen hyvin positiviisesti.

Korona on iskenyt tänä vuonna kaikkeen, niin myös Timo Harjuniemen tutkimushankkeeseen. Harjuniemen tutkimus ”Asiantuntijoita vai asiansa ajajia? Suomalaisten toimittajien näkemyksiä talouspolitiikan asiantuntijuudesta” julkaistiin viime viikolla, mutta huonontuneen koronatilanteen vuoksi julkistustilaisuus piti perua. Tutkimuksen rahoitti pääosin Helsingin Sanomain Säätiö.

Samalla korona pisti talouspolitiikan lainalaisuudet uusiksi, ja se tarjosi Harjuniemelle mahdollisuuden pohtia niiden merkitystä myös suomalaiseen journalismiin. Kapitalismin ongelmista on alettu puhua Financial Times -lehteä myöten.

– Taloustoimittajatkin pohtivat, että tämä pakottaa meitä miettimään uusia näkökulmia talouspolitiikan journalismiin, Harjuniemi sanoo KU:lle.

– Keskustelua käyvät todella näkyvät hahmot, se on noussut marginaalista valtavirtaan. Se valuu myös toimittajien tutkille, jolloin joudutaan miettimään uusiksi vanhoja totuuksia.

Mutta tutkimusta tehdessä Harjuniemelle kävi selväksi, että jotkut tietyt vanhat totuudet kuolevat hitaasti. Yksi niistä on, että verkkokyselyihin on vaikea löytää vastaajia. Harjuniemi lähetti kysymyspatteristonsa sekä taloustoimittajien että politiikan toimittajien yhdistyksille ja niiden noin 450:lle jäsenelle. Vastauksia kertyi 42.

ILMOITUS

– Totta kai olisi ollut mukavampaa, jos niitä olisi ollut enemmän. Piti yrittää suhteuttaa siihen, minkälainen määrä Suomessa ehkä on toimittajia, jotka kirjoittavat talouspolitiikasta tai seuraavat sitä aktiivisesti. Senkin arvioiminen on tietysti todella vaikeata.

Harjuniemi arvioi, että vastaajien määrä vastaa noin kymmentä prosenttia yhdistysten jäsenistöstä. Hän tunnustaa, että määrä ei ole tilastollisesti edustava. Osa vastaajista ja haastatelluista ei kuulunut kumpaankaan yhdistykseen.

– Mutta kyllä se jotain kertoo pääkaupunkiseudulle keskittyneen taloutta ja politiikkaa seuraavien kokeneiden toimittajien ajattelusta.

Haastattelut päärooliin

Kun vastaajia oli vähän, nousi tutkimuksessa entistä suurempaan rooliin Harjuniemen tekemät 19 haastattelua. Heidän joukossaan oli niin kokeneempia yli 55-vuotiaita kuin nuorempia toimittajia. Näistä haastatteluista ja myös kyselyaineistosta nousi esiin mielenkiintoinen ristiriita.

Toimittaja tutkimuksessa: ”Ja sitten tietysti, että kun ajattelee tätä lehtityötä, niin ethän sä soita sellaiselle ekonomistille, jolta ei saa niin kuin suoria ja selkeitä vastauksia.”

– En tiedä, miten yllättynyt siitä olisi pitänyt olla, mutta yllättävää oli yksiäänisyyden kritiikki, Harjuniemi sanoo.

Toimittajat siis kokivat itse tuottamansa talouspoliittisen keskustelun liian yksiääniseksi ja toivoivat siihen lisää monipuolisuutta. Tätä yksiäänisyyttä Harjuniemi kävi myös läpi omassa väitöskirjassaan, jossa hän tutki eurokriisin aikaisen talouskuripolitiikan journalistista käsittelyä.

– On todella kiinnostavaa, että toimittajat tunnistavat kritiikin. Sitten voi ihmetellä, miksi ette tee sille mitään.

Harjuniemen tutkimuksessa toimittajien näkemys on, että talouspoliittisessa keskustelussa ääneen pääsevät niin sanotusti vanhat tutut. Samalla korostuu, että toimittajatkin ovat rakenteiden vankeja.

– Tietyn paradigman puitteissa pitää toimia. Ei rakenteita ei ole helppo lähteä haastamaan, vaikka niiden ongelmat nähtäisiin.

Harjuniemi anonymisoi haastattelunsa tutkimukseen eli niistä ei voi päätellä toimittajan henkilöllisyyttä. Se avasi tutkijan eteen mielenkiintoisen maailman.

– Ylipäänsä oli kiinnostavaa, että toimittajat olivat – luottamuksellisessa keskustelussa – paikoin hyvin itsekriittisiä omaa ammattiaan ja moniäänisyyttä kohtaan. Sitä pystyttiin avoimesti kritisoimaan.

Erityisesti toimittajat kaipasivat talouspoliittiseen keskusteluun lisää yliopistotutkijoiden ääntä. Ongelma vain on, että he eivät usein pidä kovaa ääntä itsestään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, erityisesti Twitterissä. Sitä oikeastaan kaikki toimittajat sanoivat seuraavansa. Ja yhtenä ongelmana on, että kaikki tutkijat eivät pysty tiivistämään sanomaansa tiukasti.

– Toimittajat aina kaipaavat uusia näkökulmia, mutta toisaalta siinä on etuja samojen tyyppien käyttämisessä. He pystyvät esittelemään ajatuksensa selkeästi ja ymmärrettävästi, Harjuniemi selventää.

Yksi toimittaja valitti Harjuniemelle, että kun lukijoita talousjutuille on muutenkin vaikea saada, ei haastateltava voi olla liian vaikeapuheinen.

Kangasharju, herra kysymysmerkki

Tutkimuksessa Harjuniemi kysyi myös toimittajien näkemyksiä taloustutkimusta tuottavien instituutioiden puolueettomuudesta. Näistä lähemmässä tarkastelussa olivat Palkansaajien tutkimuslaitos (PT) ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos.

– Molempien tieteelliseen integriteettiin luotettiin todella paljon. Samalla kaikki ymmärsivät näiden laitosten kaksoisroolin. Ne ovat tieteellistä tietoa tuottavia laitoksia, mutta eihän voi kiistää, etteikö niillä olisi julkiseen keskusteluun ideoita tuovaa tehtävää, Harjuniemi sanoo.

Jotkut toimittajat sanoivat esimerkiksi haastattelussa pitävänsä PT:tä enemmän keynesiläisenä, mutta sillä ei ollut vaikutusta näkemykseen laitoksen tutkimuksen laadusta. Mielenkiintoinen sen sijaan oli joidenkin esittämä arvioi, että Etlan päätös palkata uudeksi toimitusjohtajaksi Aki Kangasharju voi vaikuttaa laitoksen luotettavuuteen. Kuten Harjuniemi muotoilee, Kangasharju tunnetaan ”melko provokatiivisena julkisena keskustelijana”.

– Aika monessa haastattelussa Kangasharju nousi esiin. Jossain selvästi menee raja.

Kangasharjun vaikutus jää nähtäväksi, mutta ainakin vielä toimittajat sanoivat hakevansa niin sanottuihin ”vastakkainasettelujuttuihin” kommentit esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta ja keskusjärjestö SAK:sta.

– Erilaiset roolit tunnistettiin. Se näkyi kyselyaineistossa. Etlaa ja PT:tä pidettiin enemmän tutkimuslaitoksina.

Seuraava ristiriita

Toiseen mielenkiintoiseen ristiriitaan Harjuniemi törmäsi, kun tutkimuksessa kartoitettiin näkemyksiä valtiovarainministeriöstä (VM) ja Suomen Pankista. Toisaalta toimittajat luottivat vahvasti valtiovarainministeriön tuottamiin laskelmiin, mutta samalla ministeriön asemaa pitäisi kyseenalaistaa enemmän. VM:n laskelmia useampi toimittaja kuvasi ”jumalan sanana”. Toisaalta myös sanottiin, että jos johonkin on pakko voida luottaa, on se valtiovarainministeriö ja Suomen Pankki.

Toimittaja tutkimuksessa: ”Ekonomistit tykkää korostaa, että he eivät ole yhteiskuntatieteilijöitä, vaikka he oikeasti ovat.”

Samoin kriittisesti suhtauduttiin VM:n 1990-luvun laman aikana ja myöhemminkin järjestämiin toimittajien taustatilaisuuksiin, joissa esiteltiin Suomen talouskehitystä. Niissä toimittajien mukaan lietsottiin tietynlaista paniikkitunnelmaa, millä perusteltiin esitettyjä leikkauksia.

Ja sitten päästään kiinnostavaan ristiriitaan.

– Kun sitten kysyi, saako VM kohtuuttomasti julkisuutta tai onko sillä kohtuuttoman iso asema talouspoliittisessa valmistelussa. Toimittajat vastasivat, että ehkä näin ei ole. VM:ää myös ymmärrettiin.

– Suomen Pankkiin ja VM:ään suhtaudutaan kriittisesti, mutta niiden asema ymmärretään. Tullaan taas rakennekysymykseen.

Harjuniemi naurahtaakin, että tutkimuksen myötä hän alkoi ymmärtää toimittajia ja journalistisia käytäntöjä paremmin.

– Ymmärrän sen, että tällaisia instituutioita on tärkeä kuunnella. Ei sellaista talouspolitiikan valmistelukoneistoa ja datan tuottamisen koneistoa muualla kuin VM:ssä ja Suomen Pankissa ole. Siihen on pakko nojata.

Puolueet yllättivät

Tutkimuksessa toimittajat katsoivat, että pankit saavat liikaa näkyvyyttä näkemyksilleen. Näkyvyydessä on varmasti auttanut se, että pankkien ekonomistit ovat helposti tiedotusvälineiden tavoitettavissa.

Yllättävänä voi sen sijaan pitää näkemystä, että puolueet saavat liikaa näkyvyyttä.

– Onhan se yllättävää, että puolueiden katsotaan saavan liikaa näkyvyyttä kannanotoilleen. Se oli vähän ristiriidassa sen kanssa, että kaivataan moniäänisyyttä.

Harjuniemi pohtii, että tulosta voi osin selittää tutkimusasetelma, joka nojasi vahvasti asiantuntijuuteen.

– Eihän kukaan ajattele puolueiden olevan samanlaisia asiantuntijoita kuin tutkimuslaitosten. Siinä mielessä se on ymmärrettävää.

Osa toimittajista katsoi puolueiden olevan myös hyvin populistisia avauksissaan ja lupaavan vain lisää rahaa. Toisaalta kehuttiin joidenkin puolueiden tekemiä panostuksia talouspoliittiseen osaamiseen.

Myönteiset toimittajat

Kuten alussa mainittiin, haastatteluissa Harjuniemi pääsi vielä käsittelemään toimittajien kanssa koronan vaikutuksia talouspolitiikkaan. Niissä moni pohti, että talouspolitiikan käänteet pakottavat toimittajatkin miettimään asennoitumista esimerkiksi velkaan.

Mutta miten toimittajat suhtautuivat, kun tarkkailijoista tulikin pääkohteita.

– Hirveän myönteisesti. Haastattelupyyntöihin suhtauduttiin positiivisesti, ja moni sanoi, että näistä aiheista oli todella virkistävää jutella. Pääsääntöisesti toimittajat lähtivät tosi aktiivisesti ja myötämielisesti mukaan, Harjuniemi päättää.

Päätoimittaja Sirpa Puhakka

Hyvä lukija!

”Jokainen tilaus vahvistaa meitä tekemään parempaa journalismia, vaihtoehtoa valeuutisille ja humpuukille”, sanoo päätoimittaja Sirpa Puhakka.

Tilaa Kansan Uutiset ja edistät moniäänistä journalismia!