Antti Yrjönen

Kansan Uutisten Sunnuntaivieras ekonomisti Ralf Sund ruotii kolumnissaan pölhöpopulistista verokeskustelua. Populismin oppien mukaisesti siinä kiinnitetään huomio yksityiskohtaan, suurennellaan sitä ja kysytään lopuksi: onko tämä oikein.

Politiikassa tuntuu kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin kelpaavan jonkinlainen veroratkaisu lääkkeeksi. No, ei kelpaa. Esimerkkejä pölhöpopulistisesta verokeskustelusta on tarjolla pilvin pimein. Tarkastellaan muutamaa.

Aiemmin poliittista puolueista lähinnä vain kokoomus edusti näkemystä, jonka mukaan verojen alentamisen myötä syntyvät ”dynaamiset vaikutukset” lisäävät työllisyyttä ja niin muodoin lopulta vähentävät valtion velkaa. Nyt tämän näkemyksen jakaa koko oppositio. Kaunis ajatus, mutta siinä on yksi pulma: se ei pidä paikkaansa. Verojen alentaminen lisää julkisen sektorin velkaantumista. Ja piste. Totta on, että verojen alentamiseen liittyy joitakin myönteisiä vaikutuksia, mutta nämä vaikutukset eivät korvaa veronalennusten menetystä julkiselle taloudelle. Johtopäätös on: verojen alentajat ovat kasvavan velkaantumisen tiellä. Narulla on vaikea työntää.

Eduskunnan kotitalousvähennyskeskustelu on oiva esimerkki siitä, miten uskoa yritetään muuntaa faktaksi. Kotitalousvähennyksen kasvattajien perusteluissa toistuu oletus sellaisista dynaamisista vaikutuksista, joilla satojen miljoonien yhteisten varojen lahjoitus pääosin hyvin toimeentuleville maksaa itse itsensä takaisin. Kotitalousvähennyksen vaikutuksista on vasta meneillään ensimmäinen laaja tutkimus, jonka jälkeen tiedetään mikä etumerkki loppusaldoon muodostuu. Aiemmat selvitykset viittaavat siihen, että kyseisen vähennyksen työllisyysvaikutus on pieni panostuksiin nähden.

Lähes huijauksen tunnusmerkit täyttää väite siitä, että pieni osa ylemmän keskiluokan palkanmaksajista kannattelee kansantaloutta. Tällöin esitetään tilasto, jonka mukaan 10 prosentin suurituloisin joukko maksaa 70 prosenttia valtion tuloverosta. Ja johtopäätöksenä on kauhistelua siitä, miten tiettyä kansanosaa körmyytetään kohtuuttomasti. Palkansaajakeskusjärjestö Akava on tässä kuorossa laulanut vuosia soolo-osuuksia. Tausta-ajatuksena lienee joko verokertymän alentaminen tai verorasituksen siirtäminen pienituloisten kontolle.

STTK:n ekonomisti Antti Koskela on mainiossa blogikirjoituksessaan osaavasti todentanut, ettei tälläkään verokeisarilla ole vaatteita. Keskittämällä huomio vain yhteen veromuotoon eli valtion tuloveroon syntyy tahallinen tai tahaton valhe. Valtion tuloveron osuus kaikista veroista on 6 prosenttia. Toistan: siis 6 prosenttia. Loput 94 prosenttia verokertymästä kerätään pääosin tasaprosenteilla. Populismin oppikirjan yksi perussääntö on: kiinnitä huomio johonkin yksityiskohtaan ja suurentele sitä. Lopuksi kysy: onko tämä oikein.

ILMOITUS

Kaikille lienee tuttu väittämä, jonka mukaan korkeat veroasteet haittaavat työllistymistä, koska ei kannata tehdä töitä korkeiden verojen takia. Ikäviä uutisia tähän opinkappaleeseen uskoville: tutkimustieto ei tue väitettä.

Vahva uskomus on myös, että korkea veroaste ja alhainen työllisyys olisivat liitossa keskenään. Tutkimustieto on tästäkin veroväittämästä eri mieltä. Korkean veroasteen maissa on myös työllisyysaste korkeampi.

Monet näistä verot alas -väittämistä ovat sinänsä miellyttävän kuuloisia, mutta niillä on yksi pieni probleema. Tosiasiat pilaavat ne.

Päätoimittaja Sirpa Puhakka

Hyvä lukija!

”Jokainen tilaus vahvistaa meitä tekemään parempaa journalismia, vaihtoehtoa valeuutisille ja humpuukille”, sanoo päätoimittaja Sirpa Puhakka.

Tilaa Kansan Uutiset ja edistät moniäänistä journalismia!