A-studiossa (28.9) keskusteltiin laittomasta ulkomaisesta työvoimasta sekä alipalkkauksesta. Ohjelmassa oli mukana haastateltavana myös työministeri Tuula Haatainen. Mielestäni Suomella ja suomalaisilla on ehdottomasti paras hallitus vuosikymmeniin, mutta eihän kaikki voi aina mennä kuten Strömsössä. Vaikka kuinka yritin katsoa ohjelmaa niin sanottujen ”työväenliikkeen punertavien” lasien läpi, niin ministerin vastauksia kuunnellessani en oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Ministeri löi kyllä tomerasti ja ihailtavasti nyrkkiä pöytään paheksuessaan työvoiman riistoa. Sen sijaan kysyttäessä mahdollisista toimenpiteistä vääryyksien korjaamiseksi muuttui asenne kovin selitteleväksi. Toimenpiteet, joihin ehkä ollaan ryhtymässä, tuntuvat allekirjoittaneesta lähinnä kosmeettisilta. Edes alipalkkauksen kriminalisointia ministeri ei pystynyt suoraan lupaamaan. Ministeri puhui myös työryhmistä. Näitä komiteoita on vuosien varrella varmasti tullut ja mennyt sen verran, että uskoakseni näitä lausuntoja on päättäjillä jo tarpeeksi kasassa. Enää vaaditaan vain poliittista tahtotilaa.
Tartun nyt näihin harmaan talouden torjunnan resursseihin, joihin hallitus on päättänyt lisätä ensi vuodelle 20 miljoonaa euroa. Kyse on kuitenkin miljardiluokan ongelmasta, jossa valvovilta viranomaisilta sekä ammattiliitoilta loppuvat pahasti eväät kesken. Rahasta pitäisi riittää monenlaisen talousrikollisuuden tutkintaan. Vai onko niin, että maamme kilpailukyvyn ylläpitäminen vaatii myös ”orjatyövoimaa”, ja tämän vuoksi ongelmaan ei halutakaan puuttua tosissaan?
Ovatko ministerit ja kansanedustajat vieraantuneet työelämän tosiasioista? Tämä ongelma ei koske pelkästään ulkomaista työvoimaa, vaan vuosien varrella eri hallitukset ovat kasanneet työttömien niskaan erilaisia velvoitteita (kannustimia), ja niiden laiminlyönneistä vielä roppakaupalla sanktioita. Nämä toimet ovat ajan saatossa olleet osaltaan ”kannustamassa” ahdinkoon joutuneita ihmisiä näiden ”puliveivausyritysten” kynsiin.
Ehdottaisin päättäjille, että menette tutustumaan kentälle tai laitatte sinne edes ne virkamiehet, jotka näitä ehdotuksia miettivät ja laativat. Kysykää ammattiliitoista, aluehallintovirastoista sekä muilta valvovilta viranomaisilta, paljonko siellä on tiedossa eriasteista riistämistä, alipalkkausta ja työehtojen polkemista. Nämä saadut luvut voi sitten kertoa jollakin vielä tuntemattomalla luvulla, koska tiedossa on vain murto-osa näistä tapauksista.
Valvontaresurssien lisäksi myös lainsäädäntö tulee saattaa sellaiseen ”kannustavaan” kuntoon, että houkutus hämärään ”liiketoimintaan” olisi huomattavasti pienempi. Ammattiliittojen kanneoikeus ja alipalkkauksen kriminalisointi sekä tuntuvat sanktiot lain rikkomisesta olisivat merkittäviä askeleita työmarkkinoiden tervehdyttämisessä ja harmaan talouden torjunnassa. Myös pääurakoitsijat ja työn tilaajat tulisi laittaa entistä suurempaan valvontavastuuseen sekä kovempien sanktioiden piiriin.
Juha Honkakoski
Kokkola