Opetusministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kirjoittaa KU:n kolumnissaan, että oppilas- ja opiskelijahuollosta puuttuu matalan kynnyksen psykososiaalinen tuki. Riittävän ajoissa saatu tuki voisi vähentää tarvetta raskaammille palveluille.

Vastaamon tietovuoto, järkyttävät kouluväkivaltatapaukset ja nuorten rikollisuus. Tänä syksynä julkisuudessa on keskusteltu useista aiheista jotka kytkeytyvät mielenterveyteen ja lasten ja nuorten hyvinvointiin. Keskustelujen perusteella vaikuttaisi aiheen ympäriltä löytyvän vahvaa yhteisymmärrystä, mutta siitä huolimatta palveluiden vahvistamisessa ei olla onnistuttu lainkaan niin hyvin kuin pitäisi.

Avun saanti ajoissa on edelleen liian vaikeaa aivan liian monelle. Erityisen huolestuttavaa tämä on silloin, kun puhutaan lapsista ja nuorista. Ongelmat ovat pitkälti rakenteellisia ja johtuvat liian rikkinäisistä palveluketjuista ja erityisesti perustason palveluiden puutteista.

Lasten ja nuorten mielenterveyden sekä hyvinvoinnin tuen kannalta palveluketjun ensimmäiset osat ovat oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut kouluissa, joita koulupsykologit ja -kuraattorit tarjoavat. Oppilas- ja opiskelijahuollon ensisijaiset toimintamuodot ovat ennaltaehkäisevä ja yhteisöllinen työ eli työ koko oppilaitosyhteisön toimintakulttuurin ja oppilaiden viihtyvyyden parantamiseksi. Tämän lisäksi oppilailla on oikeus myös yksilölliseen oppilashuoltoon.

Oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut ovat kouluyhteisöille elintärkeitä, mutta niiden toteutumisessa on liian isoja alueellisia eroja. Niitä ei ole myöskään rakennettu vastaamaan hoitoa tarvitsevan nuoren kaikkia mielenterveyspalveluita. Mikäli ongelmat ovat vakavia ja vaativat pidempiaikaista hoitoa, saa nuori lähetteen erikoissairaanhoitoon nuorisopsykiatrialle, joko yksityislääkäriltä, koululääkäriltä tai terveyskeskuslääkäriltä. Valitettavasti hoitotakuu ei toteudu nuorten mielenterveyspalveluiden osalta, ja vuosi toisensa jälkeen uutisoidaan siitä, miten monilla alueilla jonot ylittävät jopa lakisääteisen kolmen kuukauden rajan.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita on kuvailtu sanomalla, että peruspalvelut puuttuvat monin paikoin kokonaan. Oppilas- ja opiskelijahuolto toimii ennaltaehkäisevänä ja yhteisöllisenä palveluna hyvin, mutta kun ongelmat ovat vakavampia, ohjataan nuori monien jonojen kautta erikoissairaanhoitoon. Siitä välistä puuttuu matalan kynnyksen psykososiaalinen tuki, joka riittävän ajoissa annettuna voisi vähentää tarvetta raskaammille palveluille.

ILMOITUS

Oppilas- ja opiskelijahuollon palveluista on puhuttu paljon sote-uudistuksen yhteydessä, koska hallitus esittää, että koulupsykologien ja -kuraattoreiden työnantaja olisi jatkossa sote-palveluista vastaava hyvinvointialue. Tämä ei tarkoita, että nämä ammattiryhmät jatkossa työskentelisivät muualla kuin kouluissa ja oppilaitoksissa, ja se myös turvataan laissa. Oppilas- ja opiskelijahuoltoa vahvistetaan 29 miljoonalla vaalikauden aikana ja palveluihin säädetään sitovat mitoitukset.

Se, missä pitää onnistua sote-uudistuksen yhteydessä, on lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden palveluketjujen rakentaminen. Tarvitsemme enemmän sote-puolen ammattilaisia kouluihin täydentämään oppilas- ja opiskelijahuollon palveluita ja kaikkiin sosiaali- ja terveyskeskuksiin mahdollisuus saada psykososiaalista tukea heti kun hakee apua. Pääkaupunkiseudulla on saatu hyviä kokemuksia matalan kynnyksen keskusteluavusta, mihin pääsee ilman lähetettä. Sellaisia toimintamalleja pitää vakiinnuttaa ja levittää koko maahan.

Kirjoittaja on opetusministeri ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.

Päätoimittaja Sirpa Puhakka

Hyvä lukija!

”Jokainen tilaus vahvistaa meitä tekemään parempaa journalismia, vaihtoehtoa valeuutisille ja humpuukille”, sanoo päätoimittaja Sirpa Puhakka.

Tilaa Kansan Uutiset ja edistät moniäänistä journalismia!