Elinkeinoelämän keskusliitto EK pudotti työmarkkinapommin 15.2.2017. EK ei enää tee keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja. EK ei myöskään voi olla osapuolena keskusjärjestösopimuksissa, jotka liittyvät sääntömuutoksen alaan kuuluviin työmarkkinakysymyksiin, järjestö ilmoitti.
1960-luvulla aloitettujen keskitettyjen sopimusten aika loppui siihen, mutta se oli vain välitavoite työnantajien pyrkiessä siirtämään sopimusten teon työpaikoille. Aiemmin tänä syksynä Metsäteollisuus ry päätti omalta osaltaan siitä. Seuraavat alan sopimukset neuvotellaan yrityksissä.
Nyt huojuu myös palkkakoordinaatio, joka oli yksi tupo-kauden vahvuus. EK:n päätöksen jälkeen sitä on yritetty ylläpitää rakentamalla ”Suomen malli”, jossa vientialat määräävät korotusten suuruuden. Uusimmalla kierroksella niin myös pääosin tapahtui.
SAK:n pääekonomistin Ilkka Kaukorannan mukaan tilanne vaikeutuu olennaisesti metsäteollisuuden alakohtaisten työehtosopimuksten loppuessa jos yrityskohtaisissa neuvotteluissa korotustasot erkaantuvat.
Kaukoranta kirjoittaa SAK:n blogissa , että silloin ei enää olisi yhtä vientialojen asettamaa palkkanormia, joka toimisi koordinaation kiinnekohtana.
”Jos viennissä on monenlaisia palkankorotustasoja, on vaikea perustella minkä takia kotimarkkina-aloilla pitäisi sitoutua johonkin tiettyyn tasoon. Selkeän vientinormi puute veisi pohjan koordinaatioilta, jonka tarkoitus on tukea viennin toimintaedellytyksiä.”
EK haluaa eroon selvityselimestä
Vaikeuskierrettä lisää se, että työnantajien vaatimuksesta nyt ollaan kuoppaamassa myös valtiovarainministeriön yhteydessä toimiva tulo- ja kustannusselvitystoimikunta, tukuseto, jossa ovat edustettuina myös työmarkkinakeskusjärjestöt, muita etujärjestöjä, Tilastokeskus ja Suomen Pankki.
Tukuseton tehtävänä on laatia taloudellisia selvityksiä ja laskelmia kansantalouden sekä tulojen ja kustannusten kehityksestä, sekä seurata työmarkkinaratkaisujen toteutumista ja niiden vaikutuksia ottamalla huomioon kustannuskilpailukyvyn asettamat vaatimukset sekä työmarkkinoiden toimivuus.
”EK:n vaatimuksesta tämäkin instituutio ollaan lopettamassa. Työnantajien tavoite näyttää olevan lopettaa kaikki instituutiot, jotka mitenkään liittyvät valtakunnallisiin työehtoneuvotteluihin. Tämä on mielestäni lyhytnäköistä, koska nämä instituutiot ovat tärkeitä koordinoidun ja kansantalouden kantokyvyn mukaisten työmarkkinaratkaisujen tekemisessä”, Kaukoranta kirjoittaa.
Hän pitää työnantajien toimintaa ristiriitaisena, ”koska vientivetoinen koordinoitu Suomen malli on ollut nimenomaan työnantajien tavoitteena. Kollektiivinen ja koordinoitu työehtoneuvottelu on myös palkansaajien ja laajemmin Suomen etu”.
Työnantajat ajavat alas kaikkia yhteiseen sopimiseen ja koordinaatioon liittyviä instituutioita ja samalla paikallisen sopimisen lisäämistä, josta työmarkkinajärjestöjen pitäisi sopia ensi keväänä.
Työnantajien oma koordinaatio toimii
Työnantajien oma toiminta näyttää erittäin hyvin koordinoidulta, ja sitä se oli esimerkiksi viime talven ja kevään sopimuskierroksella. Kaiken tavoitteena on lisätä mahdollisuuksia työehtojen heikentämiselle ja isäntävallan lisäämiselle työpaikoilla.
Tutkijatohtori Ilkka Kärrylä kirjoitti äsken Politiikasta.fi-verkkolehdessäpaikallisen sopimisen vaatimusten näyttävän toimivan lähinnä savuverhona pyrkimyksille kasvattaa työnantajan määräysvaltaa.
Kärrylän mukaan paikallista sopimista oikeutetaan kilpailukyvyn lisäksi puheella yhteisymmärryksessä tapahtuvasta ”osallistumisesta”, jossa työntekijällä on vapaus päättää oman työnsä ehdoista yhdessä työnantajansa kanssa.
”Globalisaatio ja korkeana pysyttelevä työttömyys ovat kuitenkin heikentäneet työntekijöiden neuvotteluvoimaa monilla aloilla. Työnantajien mahdollisuudet vaatia palkkojen ja työehtojen heikentämistä paikallisesti kysyntätilanteen heiketessä ovat vastaavasti kasvaneet”, hän vertaili.
Kun työnantajalla on valta määrittää tilanne, jossa joko kustannuksia karsitaan puuttumalla palkkoihin tai suljetaan kokonaisia tehtaita, ”voidaan kysyä, onko enää kyse sopimisesta tasavertaisten osapuolten välillä vai jostain aivan muusta”, Kärrylä kirjoitti.