Finlandia-palkintoehdokkaanakin olevan Margaritan nimi viittaa jokihelmisimpukkaan, jolla on monitahoinen asema romaanissa.
Jokihelmisimpukka synnyttää helmen, kun simpukkaan eksyy hiekansiru. Kirjailija itse määrittelikin vuonna 1955 rauhoitetun lajin asemaa seuraavasti:
– Hankala juttu, kun ollaan opittu, että helmet on hieno asia. Simpukan kannalta helmi on katastrofi. Se on vierasesine, joka sen pitää pystyä eristämään.
Simpukka-metaforan kautta Sennistä kuoriutuu esiin jonkinlainen anarkistinen puoli.
Kytömäki jatkoi, että juuri tästä helmen tuottamisesta syntyä kirjaan selkeä rinnastus väestöpolitiikkaan.
– Senni joutui kokemaan vaikean raskauden. Sikiö on kuin Sennin helmi, se on vieras olento, jota hän joutuu kantamaan sisällään.
Kirjallisuuskriitikko Vesa Rantama jatkaa toteamalla että kyseisen metaforan kautta Sennistä tulee kuorittua esiin jonkinlainen anarkistinen puoli.
– Hän alkaa nimittää lastaan valtion vauvaksi, koska valtion väestöpolitiikka on syynä siihen, että hän joutuu kantamaan lasta raskauden loppuun asti.
Teemalla on tunnetut yhteydet myös nykyhetken keskusteluihin synnytystalkoista.
”Ei kunnollinen luontoharrastaja”
Luontokirjailijaksi usein tituleerattu Kyrömäki ei tunnu oikein istuvan määrittelyyn, vaikka metsä on hänelle tärkeä ja vaikka metsä on kaikissa hänen kirjoittaa yksi päähenkilöistä.
Ehkäpä asia käy ilmi jo siitä, miten hän hylkää termin luontosuhde, joka on kahden subjektin välillä, ja pitää parempana puhua luontoyhteydestä.
Metsä ei ole Kytömäelle mikään pyhäkkö, vaan paikka, jonne häntä on vetänyt mahdollisuus yksin olemiseen.
– En ole mikään kunnollinen luontoharrastaja siinä mielessä. En ollut lapsena kiinnostunut juurikaan linnuista, se kaikki tuli myöhemmin. Menin sinne itsekkäistä syistä, omaa rauhaa saadakseni.
Jotenkin juuri tuollainen metsäyhteys tuntuu tulevaan vastaan myös Kytömäen kirjoista. Pitkiä mahtipontisia luontokuvauksia on kirjoista turha etsiskellä. Luonto vain kulkee mukana kaikessa, kuin huomaamatta.
Lukuromaani, omintakeinen
Kirjallisuuspiiriin oli kutsuttu keskustelemaan myös säveltäjä Kalevi Aho. Syy piili siinä, että hän oli Kytömäen kaksi ensimmäistä kirjaa luettuaan ottanut yhteyttä kirjailijaan, jonka kirjojen tarjoama lukukokemus oli ollut Aholle hyvin merkityksellinen. Siitä käynnistyi kahden luovan työn tekijän ystävyys.
– On ollut antoisaa, sillä olemme voineet vertailla säveltämisen ja kirjoittamisen yhtäläisyyksiä ja eroja, Aho totesi nettikeskustelussa.
Aho kiitteli Kytömäkeä omintakeiseksi ääneksi suomenkielisessä kirjallisuudessa.
Vesa Rantamaa puolestaan ilahduttaa se, että Kytömäen kirjat edustavat lukuromaanien genreä.
– En tosin ihan tiedä, mitä se tarkoittaa, hän sanoo ja arvelee sitten sen tarkoittavan kirjaa, jonka tarkoitus on upottaa lukijansa sohvalle viikonlopuksi.
Luontoromaani tällainen kirja ei hänen mielestään voikaan olla.
– Lukuromaaneille on ominaista että ne ovat ihmissuhdevetoisia.Niissä ihmiset on heitetty historian virtaan.
Simpukallakin ääni kirjassa
Kytömäen kirjoissa äänen ovat saaneet poikkeukselliset ”tahot” kuten karhu ja lobotomian kokenut ihminen. Margaritassa kuullaan simpukan ajatuksia.
– Kaikissa kirjoissani on joku, jonka kautta olen voinut asettua ihan toisentyyppiseen tajuntaan, kuin mikä itselläni on.
Margaritassa kirjailija leikkii kysymyksellä, millaista olisi olla simpukka jolla ei ole edes aivoja.
Vesa Rantama teki simpukan ajatuksista kiinnostavan havainnon.
– Ensimmäisessä sitaatissa puhutaan heistä, muuttuu sitten häneksi, kun kuvataan yhtä simpukkayksilöä ja sitten se muuttuu vielä minuksi, tavallaan minäkertojaksi.
Nämä kohdat tuovat Rantaman mukaan tarinaan kiehtovan toisen tajunnan ja samalla proosarunomaisen ulottuvuuden.
Hyvä dramaturgia
Lopulta säveltäjä Aho arvioi kirjan dramaturgiaa, ja toteaa sen hyvin onnistuneeksi.
– Se vastaa hyvin sävellyksen dramaturgiaa. Musiikissahan luodaan odotuksia siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Hyvä teos on sellainen että nousu ylittää odotukset tai sitten totaalinen kontrasti, ja lopulta kaikki nivotaan yhteen, ettei jää irrallisia pätkiä.
Margaritassa niin muoto kuin kielikin hengittää musikaalisesti, sano Aho.
Koko keskustelun voi kuunnella täältä