EU-komissio julkisti lokakuun lopussa esityksensä vähimmäispalkkadirektiiviksi. Direktiivi ei määritä mitään tiettyä palkkatasoa, se puuttuu ainoastaan niihin menettelyihin, joilla vähimmäispalkkalakeja hyväksytään.
SAK:ssa direktiivin sisällöstä on jo ensimmäiset keskustelut käyty ja arviointi jatkuu. Kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä sanoo, että esityksen yleinen lähtökohta on odotettuakin selvemmin se, ettei työehtosopimisen vapauteen puututa. Eikä esitys ota kantaa sopimusjärjestelmien yksityiskohtiin, kuten Suomen yleissitovuuteen.
– Työehtosopimisen edistäminen on komission esityksessä vahvasti esillä. Ja pohjoismainen malli nähdään tässä hyvänä esimerkkinä.
Ensiarvio SAK:ssa onkin Ristelän mukaan se, että esitys ei vaaranna Suomen sopimusjärjestelmää tai työehtosopimuksia.
– Lainsäädäntöprosessin edetessä on tärkeä varmistaa, että komission hyvät lähtökohdat pysyvät voimassa lain hyväksyntään asti.
Vähimmäispalkkoihin esitys pyrkii vaikuttamaan edistämällä työehtoneuvotteluja ja uudistamalla vähimmäispalkan määrittelytapaa niissä maissa, joissa vähimmäispalkka on käytössä. Määrittelyssä tulee komission mukaan ottaa esimerkiksi huomioon sellaisia mittareita kuin vähimmäispalkan suhde yleiseen palkkatasoon ja työn tuottavuuteen.
Ristelä uskoo, että nämä toimet voivat parantaa palkkoja ainakin joissain EU-maissa.
Pettymys eurooppalaiselle ay-liikkeelle
– Se, että indikaattorit vähimmäispalkkojen riittävyydelle jätetään esityksessä kansallisesti määriteltäviksi, on pettymys eurooppalaiselle ay-liikkeelle.
Eurooppalaisen ay-liikkeen tavoite on siten, että lakisääteiselle vähimmäispalkalle määriteltäisiin minimitaso. Tason pitäisi olla 50 prosenttia keskipalkasta tai 60 prosenttia mediaanipalkasta.
– Ja vielä se näistä, kumpi on parempi, mutta tätä komissio ei esitä.
Suomeen asia ei välittömästi vaikuta, koska meillä ei lakisääteistä vähimmäispalkkaa ole.
– Eurooppalaisen palkkakilpailun kautta sillä voi olla välillisiä vaikutuksia myös meille, Ristelä lisää.
Hän viittaa lähetettyihin työntekijöihin, joille ei laillisesta oikeudesta huolimatta aina makseta Suomen työehtojen mukaista palkkaa.
– Jos lähtömaan vähimmäispalkkoja ja sopimuksia saadaan paremmiksi, kilpailutilanne Suomea ajatellen olisi parempi. Jos lähtömaan palkkataso on korkeampi, väärinkäyttökään ei ole niin houkuttelevaa epärehelliselle yrittäjälle.
Oikeus riittävään vähimmäispalkkaan
Vähimmäispalkkatasoon tuo yhden näkökulman Euroopan sosiaalinen peruskirja. Siellä sanotaan, että kaikilla on oikeus riittävään vähimmäispalkkaan.
– Peruskirjan vakiintunut tulkinta on, että riittävä vähimmäispalkka olisi 60 prosenttia keskipalkasta.
Tämä on Ristelän mukaan oleellinen kysymys niille monille EU-maalle, joissa vähimmäispalkka jää tällaisten tasojen alle eikä tosiasiassa riitä säälliseen elämään.
– Monissa maissa pidetään myös tärkeänä, että ei verrattaisi pelkästään yleiseen palkkatasoon, vaan että olisi myös ostoskorimalli, jota esimerkiksi köyhyystutkimuksessa käytetään. Eli katsotaan onko ihmisen mahdollista saada toimeentulollaan välttämättömät hyödykkeet. Tätä elämiseen riittävää palkkaa pidetään monessa maassa tärkeänä lähtökohtana.
Ei paineita Suomelle
Komission ehdottamassa muodossa direktiivistä ei Ristelän mukaan ole syntymässä Suomelle paineita säätää lakisääteistä vähimmäispalkkaa.
Vähimmäispalkkadirektiivin käytännön merkitys, mikäli se hyväksyttäisiin nyt esitetyssä muodossa, on arvailujen varassa.
– Varmaan se voisi parantaa lakisääteisiä vähimmäispalkkoja jossain maissa, jos menettelyt tulevat avoimemmiksi ja työmarkkinaosapuolet tulee siihen mukaan.
Enemmän Ristelä kuitenkin uskoo olevan vaikutusta sillä, että maita velvoitetaan suoraan edistämään työehtoneuvottelua.
– Ja tutkimukset osoittavat, että maissa, joissa työntekijät ovat laajasti työehtosopimusten piirissä, yleinen palkkataso ja matalimmat palkat ovat korkeampia.