Olemme erittäin huolestuneena seuranneet koronakriisin vaikutuksia alueemme kuntien talouteen. Koronapandemian puhkeamisen jälkeen on jo keväästä lähtien useissa alueemme kunnissa joko käynnistetty tai aloitettu keskustelut yhteistoimintaneuvotteluista. Lomauttaminen pelkästään säästämistarkoituksessa ilman, että työ tosiasiassa vähenee, ei ole järkevää ja pitkäaikaista taloudenpitoa. Mikäli taloudelliset syyt pakottavat lomauttamisten toimeenpanemiseen, tulee myös työn konkreettisesti vähentyä. Tätä ei kuitenkaan missään kunnassa ole pystytty osoittamaan. Kuntien taloudellisen tilanteen tarkastelu tulee tehdä riittävän pitkällä aikajänteellä. Hetkellinen taloudellisen tilan huonontuminen ei ole pakottava syy esim. lomautuksiin.
Koska lomautusten tavoitteena on yleensä välittömät säästöt kuntataloudessa, tullaan harvoin ajatelleeksi, mitä lisämenoja koituu esim. lisääntyvistä sairauspoissaoloista ja mahdollisista oikeusprosesseista. Lomautuksilla on suora vaikutus myös kuntalaisten hyvinvointiin, esimerkiksi kuntalaisten terveysmenot ja syrjäytymisriski kasvavat. Pitää muistaa, että kunta-alan henkilöstön lomauttaminen ei poista kunnan velvollisuutta huolehtia siitä, että kuntien lakisääteiset velvoitteet eri aloilla toteutetaan asianmukaisesti sekä kuntalaisten turvallisuudesta huolehditaan myös lomautusten aikana. Myös kunnan maine hyvänä työnantajana tahriintuu useaksi vuodeksi.
Lomautuksiin turvautuneet kunnat ovatkin jälkikäteen yleensä todenneet, etteivät lomautukset ole tuoneet oletusten mukaisia säästöjä. On jopa käynyt niin, että lomautusten aikana tekemättä jääneet työt on lopulta jouduttu tekemään ylitöinä.
Yksi seikka, joka valitettavan usein unohdetaan laskettaessa lomautusten vaikutuksia, on kuntien työllistämistoimet. Esimerkiksi palkkatuella ei voi palkata henkilöstöä lomautusta koskevien yhteistoimintaneuvottelujen alkamisen ja lomautusten päättymisen välisenä aikana. Kuntaan ei voida myöskään sijoittaa työttömiä työnhakijoita kuntouttavaan työtoimintaan tai työelämänvalmennukseen. Tämä tulee lisäämään työmarkkinatuen kuntaosuutta, eli ns. sakkomaksujen määrää kunnissa. Päättäjien on muistettava, etteivät tee sellaisia lyhytnäköisiä päätöksiä, joista tulee pitkäaikaisia laskuja kuntalaisille. Lomautuksilla ei säästöä tule, vaan maksamme työllisyystoimien työkalujen menettämisestä monessakin mielessä, joista pienin ei ole nuorten syrjäytyneisyys. TE-toimistot ja kunnat ovat poikkeustilan aikana jo nyt keskeyttäneet kokonaan monia työttömille tarjottavia palveluita, kuten kuntouttavan työtoiminnan ja työkokeilun. Tuen ja ohjauksen tarve ei kuitenkaan ole kadonnut, päinvastoin. Palveluiden päättäminen kohdentuu heikoimmassa asemassa oleviin ja vaikeuttaa entisestään heidän tilannettaan. Palvelujen päättyminen on jo nyt lisännyt asiakkaiden ahdistusta, talousongelmia ja päihteiden käyttöä. Olennaista on, että haasteellisessa tilanteessa oleville tarjotaan heidän tarpeisiinsa vastaavaa tukea myös poikkeustilassa. Muutoin hinta tulee olemaan korkea, niin inhimillisesti kuin yhteiskunnankin kannalta.
Vasemmistoliiton Liedon kunnallisjärjestö
Reijo Korhonen
Vasemmistoliiton Paimion osasto ry.
Tomi Nieminen
Kaarinan Vasemmistoliitto ry.
Katri Kapanen
Sauvon Vasemmisto ry.
Pekka Kuosmanen