Juuso Koskinen

YEL-maksu

On yrittäjän sosiaaliturvan perusta ja etuudet määräytyvät sen mukaan.

Jokaisen 18–67-vuotiaan yrittäjän ja kevytyrittäjän on lain mukaan maksettava yrittäjän sosiaaliturvamaksuja, jos tulot ylittävät vuodessa 7 958,99 euroa.

Yrittäjä määrittelee YEL-maksun suuruuden työtulon perusteella. Työtulo tarkoittaa palkkaa, jonka yrittäjä maksaisi toiselle samaa työtä tekevälle yhtä ammattitaitoiselle henkilölle. Työtulon arviointiin vaikuttavat työskentelytuntien lisäksi esimerkiksi yrityksen toimiala, liikevaihto, työntekijämäärä ja korkein työntekijän palkka. Työtulo ei siis ole sama kuin yrittäjän verotettava tulo tai yrityksen tuottama voitto.

Kun yritystoiminta alkaa, yrittäjä määrittää YEL-tason yhteistyössä eläkevakuutuslaitoksen kanssa ja Eläketurvakeskus varmistaa tämän.

Jos työtulo jatkossa muuttuu, on yrittäjän itse ilmoitettava siitä eläkemaksulaitokseen.

Eläketurvakeskus valvoo yrittäjien YEL-maksujen noudattamista. Käytännössä ulkopuolisen tahon on kuitenkin hankala arvioida yrittäjän työpanosta.

Työtulouudistuksen myötä yrittäjien sosiaaliturva määräytyy edellisen vuoden aikana maksettujen YEL-maksujen perusteella. Monet naisyrittäjät kokevat tämän hankaloittavan yrittäjien tilannetta entisestään erityisesti äitiysloman osalta. Myös vasemmistoliitto näkee yrittäjä-äitien tilanteen haastavana, joskin pitää lakimuutosta perusteltuna.

Tammikuinen työtulouudistus on herättänyt paljon kritiikkiä erityisesti naisyrittäjien keskuudessa. Lakiuudistuksen mukaan sosiaaliturvamaksut määräytyvät aiemman puolen vuoden sijasta edellisvuoden aikana maksettujen sosiaaliturvamaksujen mukaan. Uudistus pyrki siihen, että etuudet vastaisivat paremmin henkilön ansionmenetystä etuuskauden alkaessa, ja että etuuden määräytymisen perusteet olisivat selkeät ja yhdenmukaiset. Uudistus myös hillitsi YELillä kikkailua, sillä aiempi laki mahdollisti esimerkiksi sen, että naisyrittäjä pystyi nostamaan YEL-maksua vasta, kun raskaus oli todettu ja sai näin parempaa äitiyspäivärahaa. 20 vuotta yrittäjänä toiminut, kolmen lapsen äiti Ulla-Riitta Koskinen huomauttaa, ettei kaikkien kohdalla suinkaan ollut kyse tahallisesta alivakuuttamisesta.

– Taustalla voi olla, vaikka minkälaisia tarinoita. Voi esimerkiksi olla, että yrittäjä-äidillä on monta lasta ja hän on ollut osittaisella hoitovapaalla edellisestä lapsesta ja joutuu siksi tekemään muutoksia YEL-maksuihin. Toki jokainen yrittäjä haluaa omaa palkkatasoaan vastaavaa äitiyspäivärahaa.

Monet maksavat minimi-YELiä ja säästävät tai sijoittavat rahansa muualle. Syynä tähän on YEL-maksujen suuruus sekä epäluottamus sosiaaliturvajärjestelmää kohtaan.

– Minä nostin YEL-maksuni realistiselle tasolle ennen kuin lapsi ilmoitti tulostaan. Maksun summa oli 1800 euroa kuussa.

Koskinen huomauttaa, että jos hän olisi maksanut 20 vuoden ajan 1800 euroa YELiä kuussa, olisi hänellä kerättynä niin valtava summa, ettei pystyisi sitä koskaan käyttämään, vaikka joutuisi olemaan työuransa aikana paljon poissa töistä ja jäisi eläkkeelle varhain.

Palkansaajaäidit paremmassa asemassa

Ulla-Riitta Koskisen mukaan laki on naisyrittäjän osalta epätasa-arvoinen: miesyrittäjä voi edelleen alivakuuttaa itsensä koko työuransa ajan, sillä hänen ei ole pakko jäädä vauvan kanssa kotiin, niin kuin naisyrittäjän. Myös yrittäjien ja palkansaajien välillä on suuria epätasa-arvokysymyksiä.

– Palkansaajien palkoista menee hyvin pieni prosentti sosiaalimaksuihin, koska lopun maksaa heidän työnantajansa. Yrittäjä itse maksaa kokonaan oman sosiaaliturvansa.

Koskinen kokee, että palkansaajat ovat myös siinä mielessä yrittäjiä paremmassa asemassa, ettei heidän tarvitse äitiyslomalla murehtia lainkaan, kuka heidän työnsä loman aikana tekee.

– En ole pitänyt äitiyslomaa yhdestäkään lapsestani, sillä siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Sijaisen palkkaaminen ei tule monelle kysymykseenkään, sillä tällöin joudut yrityksen kulujen lisäksi maksamaan myös työntekijälle palkan. Meille pitäisi ehdottomasti maksaa avustus äitiyslomalle jäädessämme, jonka turvin voisimme kattaa sijaisen ja liikkeen kulut.

Mikä avuksi?

Myös vasemmistoliiton kansanedustaja Pia Lohikoski näkee yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämisessä haasteita. Hänen mukaansa yrittäjän sosiaaliturvaa olisi parannettava.

– Nykyinen sosiaalijärjestelmä ja yrityslainsäädäntö on kehitelty vuosikymmenten aikana pitkälti perinteisen yhteiskuntamallin mukaan, jossa yritykset ovat suuria ja sen lisäksi on perinteisiä palkkatyösuhteita. Tämä vastaa huonosti pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien tarpeita.

Sosiaaliturvaa uudistetaan tällä hallituskaudella. Vasemmistoliiton tavoite on, että rahoitusta uudistettaisiin niin, että se kohdistuisi samalla tavalla jokaiselle. Työttömyysturvan ehtoja pitäisi myös helpottaa, jos yritystoiminta päättyy, sekä ottaa käyttöön työttömyysturvan ennakkopäätösjärjestelmä ja yhdistelmävakuutus.

– Ajamme myös perustulomallia, joka madaltaisi kynnystä ryhtyä yrittäjäksi ja takaisi ymmärrettävän ja byrokratiasta vapaan perustoimeentulon myös yrittäjille tilanteessa, jossa yritystulo ei ole vahvalla pohjalla. Tämä on kuitenkin pidemmän ajan tavoite, koska emme saaneet perustuloa hallitusohjelmaan, Lohikoski harmittelee.

Hallitusohjelmassa on sen sijaan jälleen YELiin liittyviä muutoksia työn alla. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on tunnistanut yrittäjien työskentelyssä edelleen alivakuuttamisongelmaa, ja ettei laissa oleva työpanoksen määrittely ole yrittäjille selkeää. Työryhmä on ehdottanut, että yrittäjien YEL-maksutason arvioinnissa tulisi säätää laissa entistäkin tarkemmin ja että YEL-maksujen suuruutta seurattaisiin yritystoiminnan jatkuessa tiheämmällä tahdilla. Työryhmä ei ollut päätelmässään yksimielinen, joten muutokset eivät tule sellaisinaan etenemään lakiin asti.

Terveiset työryhmälle

Ulla-Riitta Koskinen on lain tyssäämisestä hyvillään ja välittää työryhmälle kipakat terveiset.

– Ensinnäkin näistä lakimuutoksista on tiedotettava aiemmin ja paremmin. Toiseksi lakimuutoksia pitäisi suunnitella yhdessä henkilöiden kanssa, joita ne eniten koskettavat. Silloin työryhmä tietäisi, minkälaisista YEL-maksusummista puhutaan. Yrittäjät ovat iso osa niistä, jotka työllistävät ja luovat uusia työpaikkoja. Siitä kiitoksena saamme koko ajan lisää kuluja kulujen perään.

Koskinen painottaa myös, että yrittäjillä pitäisi olla varmuus, että heidän maksamansa summa päätyy juuri heille. Tällä hetkellä järjestelmä toimii niin, että kerätyt YEL-maksut menevät nyt eläkkeellä olevien yrittäjien eläkkeisiin.

YEL-maksu

On yrittäjän sosiaaliturvan perusta ja etuudet määräytyvät sen mukaan.

Jokaisen 18–67-vuotiaan yrittäjän ja kevytyrittäjän on lain mukaan maksettava yrittäjän sosiaaliturvamaksuja, jos tulot ylittävät vuodessa 7 958,99 euroa.

Yrittäjä määrittelee YEL-maksun suuruuden työtulon perusteella. Työtulo tarkoittaa palkkaa, jonka yrittäjä maksaisi toiselle samaa työtä tekevälle yhtä ammattitaitoiselle henkilölle. Työtulon arviointiin vaikuttavat työskentelytuntien lisäksi esimerkiksi yrityksen toimiala, liikevaihto, työntekijämäärä ja korkein työntekijän palkka. Työtulo ei siis ole sama kuin yrittäjän verotettava tulo tai yrityksen tuottama voitto.

Kun yritystoiminta alkaa, yrittäjä määrittää YEL-tason yhteistyössä eläkevakuutuslaitoksen kanssa ja Eläketurvakeskus varmistaa tämän.

Jos työtulo jatkossa muuttuu, on yrittäjän itse ilmoitettava siitä eläkemaksulaitokseen.

Eläketurvakeskus valvoo yrittäjien YEL-maksujen noudattamista. Käytännössä ulkopuolisen tahon on kuitenkin hankala arvioida yrittäjän työpanosta.

Päätoimittaja Sirpa Puhakka

Hyvä lukija!

”Jokainen tilaus vahvistaa meitä tekemään parempaa journalismia, vaihtoehtoa valeuutisille ja humpuukille”, sanoo päätoimittaja Sirpa Puhakka.

Tilaa Kansan Uutiset ja edistät moniäänistä journalismia!