Poliisiammattikorkeakoulun tässä kuussa julkaiseman viharikosraportin mukaan sanallisten loukkausten, uhkausten ja häirinnän määrä on kasvussa.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) vetosi viikko sitten poliitikkoja osaltaan huolehtimaan siitä, ettei yhteiskunnallista keskustelua käydä ihmisiä tai ihmisryhmiä solvaamalla.
Mitä vihapuhe on ja miten se eroaa kärkevästäkin poliittisesta keskustelusta?
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Julian Honkasalo määrittelee vihapuheen tarkoittavan yleisesti sellaista ilmaisua, joka halventaa, vainoaa, leimaa tai kannustaa väkivallantekoihin esimerkiksi ihonvärin, uskonnon, sukupuolen, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Honkasalo kirjoittaa vihapuheesta Kalevi Sorsa -säätiön julkaisussa Väittelytaidoilla vihapuhetta vastaan , joka ilmestyi tänään.
Hän korostaa, että vihapuhetta levitetään systemaattisesti ja argumentointivirheisiin nojautuen. Hän ehdottaa vihapuheen kitkemistä väittelytaitojen opettamisella ja vihapuheen taustalla olevan järjestäytyneen toiminnan selvittämisellä.
Honkasalon mukaan vihapuhe on tarpeen ymmärtää tekona eikä tunneilmaisuna.
– Tutkimusten mukaan vihapuhe ei pyri todenmukaisuuteen tai perustamaan väitteitään argumentointiin. Sen tarkoituksena ei alun perinkään ole aito, läpinäkyvä kommunikaatio vaan muun muassa huvittelu, vallankäyttö, uuvuttaminen, vaientaminen tai julkisuuden tavoittelu.
Vihapuhe ei ole sananvapautta
Vihapuhetta puolustetaan sananvapaudella.
Honkasalo kirjoittaa, että sananvapaus turvaa oikeuden esittää jyrkkää kritiikkiä tai humoristista pilkkaa esimerkiksi vallitsevaa poliittista valtaa, uskontoa tai virkavaltaa kohtaan.
”Vihapuhetta ei siis ole mikä tahansa ikävien, aggressiivisten, epämiellyttävien, mauttomien tai virheelliseen tietoon perustuvien mielipiteiden esittäminen.”
– Jos puhe ymmärretään tekemisenä eikä pelkästään ilmaisuna, vihapuheen rajoittaminen lainsäädännöllisin keinoin ei rajoita kenenkään ihmisen oikeutta omiin tunteisiinsa, vakaumukseensa tai ajatuksiinsa, Honkasalo huomauttaa.
– Sen sijaan se velvoittaa rangaistuksen uhalla pidättäytymään tietyistä haitallisista teoista, kuten toisten ihmisten vahingoittamisesta puheella.
Honkasalo kirjoittaa, että EU:ssa sananvapauteen liittyy käsitys moraalisesta vastuusta ja velvoitteista. Sananvapautta rajoitetaan erilaisilla laeilla, jotta esimerkiksi muut ihmisoikeudet, kuten YK:n ihmisoikeussopimuksen oikeus syrjimättömyyteen, tasa-arvoon, ihmisarvoon, kunniaan ja turvallisuuteen, voidaan taata kaikille.
Näin vihapuheen rajoittaminen lainsäädännöllisin keinoin ei rajoita kenenkään ihmisen oikeutta omiin tunteisiinsa, vakaumukseensa tai ajatuksiinsa. Sen sijaan se velvoittaa rangaistuksen uhalla pidättäytymään tietyistä haitallisista teoista, kuten toisten ihmisten vahingoittamisesta puheella.
Vihapuheen levittäminen on systemaattista
Honkasalo kertoo, että vihapuhe on usein systemaattista ja toisinaan sen taustalla ovat erilaiset ääriliikkeet ja bottitehtailu.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa sekä useassa Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maassa ilmenee poliittista anti-gender-liikehdintää. Liike ajaa poliittisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia, jotka sallisivat naisten ja vähemmistöjen syrjinnän muun muassa opetusohjelmissa, seksuaalikasvatuksessa ja lisääntymisoikeuksiin liittyvässä terveydenhuollossa. Liike hyödyntää sanomansa levittämisessä näennäisargumentteja ja valeuutisia.
Vihapuheen levittäjät tukeutuvatkin yleisesti erilaisiin argumentointivirheisiin ja näennäisargumentteihin, joita ovat muun muassa sanojen laittaminen toisen suuhun, henkilöön käyvät syytökset, syyn ja seurauksen suhdetta vääristävät kaltevan pinnan argumentit sekä keskustelun suistaminen raiteiltaan tuomalla mukaan asian kannalta epäolennainen argumentti.
– Näennäisargumenttien tahallinen käyttö ja hyvien argumentaatiokäytäntöjen tietoinen rikkominen ovat tehokaita ja tuhoisia manipulaatiokeinoja, Honkasalo sanoo.
Julkisen vallan suitsittava
Ensisijaisesti Honkasalo kävisi vihapuhetta vastaan edistämällä kansalaisten verkkolukutaitoa muun muassa lisäämällä argumentaatio-oppi opetusohjelmiin.
– Jos nykyistä suurempi osa sosiaalisen median käyttäjistä tunnistaisi trollaamisen ja vihapuheen kaavamaisuuden, vihapuhetta voisi kitkeä ennaltaehkäisevästi, hän sanoo.
Viime vuonna Suomeen esitettiin perustettavaksi vihapuheen vastainen osaamiskeskus. Honkasalo ehdottaa, että sen yhteyteen perustettaisiin verkossa toimivia, helposti käytettäviä ”miten tunnistat” -argumentaatioklinikoita.
Lisäksi valtiollisin toimin olisi tärkeää selvittää ne tahot, jotka rahoittavat vihapuheen levittämistä.Vihapuheeseen vastaamista ei saisi jättää sellaisen yksilön vastuulle, joka on joutunut esimerkiksi verkkovihan tai maalittamisen kohteeksi.