Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja, helsinkiläinen Anna Lemström sai lauantai-iltana kiristyssähköpostin, koska on ollut Psykoterapiakeskus Vastaamon asiakas. Hän oli yksi tuhansista, jopa 40 000:sta kiristyksen kohteeksi joutuneesta.
Viesti välähti puhelimen näytöllä ja Lemström ihmetteli sitä, että heti sen alussa näkyi hänen henkilötunnuksensa.
– Siksi avasin sen. Eihän henkilötunnusta näy normaalisti sellaistenkaan tahojen viesteissä, jotka sen voivat tietää, hän sanoo.
Se oli kuin elokuvasta: Minua kiristetään.
– Se oli kuin elokuvasta: Minua kiristetään.
Hän oli tuolloin vasemmistoliiton poliitikkokoulun illallisella.
– Oli onni onnettomuudessa, että olin turvallisen vasemmistolaisen perheeni parissa. Sain tukea ja neuvoja saman tien, hän sanoo.
Lauantai oli kuitenkin turhauttava. Juuri mitään ei ollut tehtävissä. Poliisille ei pystynyt tekemään sähköistä rikosilmoitusta, koska tuhannet yrittivät samaa ja poliisin sivut olivat tukossa.
– Oli henkisesti raskasta vain istua ja odottaa.
Lemströmiltä shokki on vienyt kaiken energian, vaikka hän oli kuullut tietomurrosta uutisissa ja arvellut ennen sähköpostin tulemista, että hänenkin tietonsa voivat olla varastettujen joukossa.
– Ei pysty keskittymään mihinkään muuhun, hän sanoo.
Häntä sekä suututtaa että pelottaa.
– Tämä on niin epäreilua. Minä tai kukaan muu meistä uhreista ei ole tehnyt mitään ansaitakseen tämän. Tuli myös hyväksikäytetty olo. Joku on vienyt jotain, mikä on vain minun omaa.
Lemström ei missään vaiheessa aikonut maksaa kiristäjälle.
– Se ei takaisi, että tietojani ei vuodeta. Sen sijaan kiristäminen voisi jatkua. Lisäksi se tekisi kiristämisen kannattavaksi, hän sanoo.
– Ymmärrän silti sen, että moni varmaan on miettinyt maksamista ja joku on varmaan maksanutkin. Siinä tilanteessa on suuri hätä ja on tarjolla ratkaisu.
Lomakkeita, kieltoja, rikosilmoituksia
Sunnuntai oli toiminnan päivä.
Lemström teki rikosilmoitukset kiristäjästä ja Vastaamosta, ilmoituksen kyberturvallisuuskeskukseen, kaksi luottokieltoa, muuttosuojauksen että postille että digi- ja väestötietovirastolle, johon hän teki myös kattavasti erilaisia tietojenluovutuskieltoja. Hän teki tietopyynnön Vastaamolle, erilaisia tietojenluovutuskieltoja Traficomiin, rekisteröintikiellon patentti- ja rekisterihallitukselle ja lomakekiellon postiin. Hän vaihtoi sähköpostin salasanan, ilmiantoi kiristäjän birtcoin-tilin, informoi tilanteesta kahta pankkia ja tarkisti kotivakuutuksensa ehdot siltä varalta, että tarvitsee korvauksia lakikuluihin.
Tähän kului koko päivä
– Vaikka koen hallitsevani aika suvereenisti erilaisia byrokraattisia lomakkeita jo työnikin puolesta, tämä ei ollut helppoa. Netissä oli ristiriitaista tietoa siitä, mitä kaikkea kannattaa tehdä. Eri sivustoja ja lomakkeita piti etsiä, Lemström kertoo.
– Yhä on pieni pelko siitä, että olenkohan tehnyt kaikki kiellot, joita piti, ja olenko vastannut lomakkeisiin oikein.
Hän pitää tilannetta epätasa-arvoisena.
– Se, että osaa täyttää kaikki lomakkeet, vaatii aika paljon taitoja ja henkisiä voimavaroja. Kaikilla ei niitä ole.
Esimerkiksi rekisteröintikiellon tekeminen vaati lomakkeen tulostamisen, allekirjoittamisen, skannaamisen ja lähettämisen. Eniten häntä kuitenkin suututtaa se, että luottokiellot ovat maksullisia.
– Minulla on varaa laittaa niihin 35 euroa, mutta kaikilla ei ole.
Hän pitää ylipäätään ongelmallisena sitä, että luottotietorekisterit ovat yksityisessä omistuksessa.
– Ajatus siitä, että ihmiset tekevät voittoa toisten luottotiedoilla, on vastenmielinen. Luottotietorekisterit pitäisi mielestäni siirtää julkiseen hallintaan, ja tulisi mahdollistaa se, että omaehtoinen luottokielto olisi ilmainen julkinen palvelu, Lemström sanoo.
– Sekin on outoa, että että meillä on kaksi kilpailevaa luottotietorekisteriä.
Hänestä niiden rooli on ylipäätään outo.
– Joku kirjoitti Twitteriin, että on melkein kuin pyydettäisiin suojelurahaa. Kun maksat meille, et ehkä joudu rikoksen uhriksi.
Lemström muistuttaa, että kaikki kiellot ja muut toimenpiteet vaikeuttavat uhrien elämää vuosikausia.
– Kun vaikkapa muutan, joudun ilmoittamaan siitä itse joka paikkaan. Yhteystietojani on tästä eteenpäin vaikea löytää, mikä voi vaikeuttaa omaakin elämääni. Jos haluan hankkia lainan pankista, minun täytyy mennä pankkiin todistuksilla osoittamaan, että olen lainakelpoinen, vaikka olen ottanut luottokiellon.
Eriarvoistavaa
Lemström on vihainen kiristäjälle.
– Kaikki tietomurrot ovat aina tuomittavia, mutta kun viedään arkaluonteisia, erityisen henkilökohtaisia potilaskertomuksia, toiminnasta puuttuu kaikki empatia ja ymmärrys ihmisiä kohtaan. Ja niillä tiedoilla vielä kiristetään.
Hän on vihainen myös Vastaamolle. Sieltä on tullut vain yksi viesti, joka kertoi yleisellä tasolla, että tietomurto on tapahtunut. Edes sitä ei kerrottu, olivatko Lemströmin tiedot varastettujen tietojen joukossa.
– Sen pitäisi kantaa vastuu, koska tällaista ei vain yksinkertaisesti saisi tapahtua.
Häntä huolestuttaa se, miten tietomurto vaikuttaa ihmisten haluun hakea apua.
– Erilaiset mielenterveyden ongelmat ovat kansantauti Suomessa ja ainoa tapa parantaa tilannetta on hoitaa ihmisiä. Monelle on ollut alunperinkin pelottavaa hakea apua ja sitten tulee tällainen hirveä tilanne. Se voi valitettavasti ajaa heidät pois avun piiristä.
– Onneksi minulla on hyvä lähipiiri ja käyn tälläkin hetkellä terapiassa. Sain tälle päivälle ylimääräisen terapia-ajan tämän käsittelemiseen. Mutta se suututtaa, että tämä tilanne kohtelee eri ihmisiä eri lailla, on hyvin eriarvoistava.
Myös poliisin toimintaa hän ihmettelee.
– Miksei asiasta kerrottu aiemmin, kun siitä tiedettiin jo syyskuun lopulla, hän kysyy.
Hän toivoo saavansa yhteydenoton poliisilta ja poliisi pitää uhrit ajan tasalla siitä, miten tutkinta etenee.
– On uhrien henkiselle jaksamiselle tärkeää, että poliisi tunnustaa uhrien olevan oikeita ihmisiä, jotka ovat nyt peloissaan kotona.
Pelottaa, mitä vaikuttaa tulevaisuuteen
Lemström korostaa, että häntä ei hävetä. Ei hävetä se, että hänen tiedetään käyneen terapiassa, eikä sekään, mitä hän on siellä puhunut.
– Mutta se tuntuu myös ahdistavalta. Olen terapiassa käsitellyt esimerkiksi ihmissuhdetilanteita. On epäreilua, että lähipiirinikin joutuisi kärsimään tietomurrosta, hän sanoo.
– Lisäksi on turhauttavaa, ettei tiedä, mitä kaikkea voi paljastua. Odotan Vastaamolta tietoa, jotta tietäisin sanasta sanaan, mitä potilaskertomukseni sisältää. Näin pystyisin valmistautumaan henkisesti ja kertomaan myös lähipiirille olevan mahdollista, että vuodossa voi olla tietoa meidän välisistä suhteista.
– Ehkä eniten pelottaa se, miten tietoja väärinkäytettäisiin. Haluaisin jatkaa politiikassa, mutta pelkään, että haaveeni ja tulevaisuuteni kärsivät siitä, että tiedot on vuodettu. Jo nyt Twitterissä näkyy sitä, että äärioikeistolaisten kohteena ovat nimenomaan vasemmistolaiset ja erityisesti nuoret naiset, joiden pätevyyttä kyseenalaistetaan. Lisäksi vääristellään tietoa.
Se on lohduttanut, että tukea on tullut niin läheisiltä kuin tuntemattomilta.
– Olen iloinen siitä, että tämä rikos on tuomittu laajasti yhdessä. Se viestii uhreille, että nämä eivät ole yksin, Lemström sanoo.
– Mutta Twitterissä olen jo nähnyt viestejä ihmisiltä, jotka kertovat aikovansa lukea potilaskertomuksia ja jakaa niitä. Ei voi tietää, päätyvätkö tiedot sellaisten ihmisten käsiin, jotka ovat valmiita käyttämään sitä epäeettisesti. Vaatii vain muutaman, joka lukee ja jakaa vuodettuja tietoja. Se on vähän kuin vihapuhe. Suurin osa ei siihen osallistu, mutta muutamat tekevät sitä, ja se tuntuu pahalta.
Lemström on puhunut tapahtumista avoimesti niin sosiaalisessa mediassa kuin kasvotusten ihmisten kanssa.
– Ajattelin, että jos tietoni vuodetaan, silloin asia muuttuu julkiseksi joka tapauksessa. Koen että tämä on mun kontrollia. Päätin puhua itse sen sijaan, että antaisin kiristäjälle vallan sen suhteen, hän sanoo.
– En tietenkään jaa potilastietojani, koska ne kuuluvat vain mulle ja minua hoitavalle henkilökunnalle, mutta olen jo aiemminkin kertonut julkisesti, että olen käyttänyt erilaisia psykiatrisia palveluja. Olen nyt puhunut Twitterissä ja Instagramissa käytännön asioista, mutta myös tunnepuolesta. On ymmärrettävää että monet eivät halua puhua tästä julkisesti ja se on ok, mutta minulle on luontevaa käsitellä näitä asioita myös julkisesti. Toivon, että se rohkaisee muitakin hakemaan apua, puhumaan läheisten tai ammattilaisten kanssa.