Vasemmistoliiton kansanedustaja ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Hanna Sarkkinen on syvästi järkyttynyt Psykoterapiakeskus Vastaamoon kohdistuneesta tietomurrosta ja uhrien kokemasta piinasta.
– Vastaamoon kohdistunut tietomurto on laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan rinnastettavissa terroritekoon, Sarkkinen toteaa.
Mediatietojen mukaan kiristäjällä voi olla hallussaan jopa 40 000 ihmisen tietoja.
Valtavan laaja yksittäisiin ihmisiin kohdistuva rikos.
– Kyseessä on valtavan laaja yksittäisiin ihmisiin kohdistuva rikos, hän arvioi.
– Rikos vaikuttaa uhrien ja heidän perheidensä lisäksi koko yhteiskuntaan. Teko voi heikentää yleistä yhteiskunnallista luottamusta ja ihmisten turvallisuuden tunnetta. Rikos lisää monien ihmisten ahdistusta ja pahaa oloa, ja toisaalta saattaa valitettavasti nostaa mielenterveyspalveluihin hakeutumisen kynnystä.
Levittäminen estettävä
Sarkkinen vaatii uhreille riittävää henkistä ja käytännöllistä tukea. Hän vaatii myös, että rikoksen selvittämiseen on suunnattava riittävät resurssit. Tietojen edelleen leviäminen mediassa, sosiaalisessa mediassa ja muualla verkossa tulee mahdollisuuksien mukaan estää.
– On tärkeä viestiä laajalle yhteiskuntaan, että arkaluonteisten terveystietojen edelleen levittäminen on laitonta ja lukeminen vähintään moraalitonta, Sarkkinen sanoo.
Julkisilla varoilla
Hänen mukaansa on syytä myös tarkastella, miten arkaluonteisia sosiaali- ja terveyspalveluiden potilastietoja voidaan suojata nykyistä paremmin, jotta vastaavat rikokset voidaan jatkossa estää.
– Kyseinen tietomurto koskettaa yksityistä yritystä. Kuitenkin niin Vastaamo kuin useat muutkin yksityiset sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavat yritykset toimivat isolta osin julkisilla varoilla, hän huomauttaa.
– Näin ollen on kohtuullista edellyttää, että julkinen taho ja palveluita käyttävät potilaat voivat olla varmoja, että palveluita tuottavat yritykset pitävät hyvää huolta tietoturvasta
Sarkkinen jätti hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveyspalveluiden tietosuojan varmistamisesta, jossa hän kysyy, selvitetäänkö sosiaali- ja terveyspalveluita Suomessa tuottavien organisaatioiden tietoturvan taso ja jos puutteita ilmenee, mihin toimenpiteisiin ongelmien korjaamiseksi ryhdytään.