Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten yksilöllisen avun ja tuen tarve on hyvin tiedossa, siitä huolimatta sosiaalialan ammattilaisia ei osata tai haluta hyödyntää tarpeeksi.
Koronakriisin myötä sosiaalityö, sen haasteet ja esimerkiksi toimeentulotuen korotuksen tarpeellisuus ovat nousseet jälleen esille.
Korona iski ja iskee voimakkaimmin juuri heikoimmassa asemassa oleviin: pitkäaikaistyöttömiin, köyhiin lapsiperheisiin, asunnottomiin ja paperittomiin.
– Ihmisten toimintakyky pitäisi arvioida ja selvittää millaisia ongelmia pitkäaikaistyöttömän arjessa on.
– Asiointikanavia ja paikkoja supistettiin nopeasti ja yritettiin kehittää vaihtoehtoisia palvelumuotoja. Samalla asiakkaiden määrä kasvoi niin, että työntekijöillä oli liikaa asiakkaita. Digiloikka tapahtui myös sosiaalialalla, mutta kaikilla asiakkailla ei ollut mahdollisuuksia käyttää sähköisiä palveluja, kertoo sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentian erityisasiantuntija Marjo Katajisto.
Palveluvelka kasvaa
Koronakriisi on vaikuttanut monen nuoren opiskeluun, koulunkäyntiin ja työllistymiseen. Nykyistä tilannetta on verrattu 90-luvun lamaan ja sen pelätään jättävän samanlaiset jäljet. Ammattilaiset arvioivat, että avuntarve tulee yhä kasvamaan. On myös huoli siitä, ettei kunnissa ole varauduttu palvelutarpeen kasvuun.
– Hoitovelasta on kyllä puhuttu, mutta palveluvelasta ei lainkaan, vaikka se alkaa jo näkymään. Esimerkiksi ensi- ja turvakodeissa avuntarve on kasvanut, Katajisto sanoo.
Lapsiperheiden erilaisiin ongelmiin vaikuttavat muun muassa etäkoulut, aikuiskontaktien puute sekä lomautetut ja työttömiksi joutuneet perheet, monien kohdalla vaikeudet tulevat todennäköisesti syvenemään entisestään.
Koronakriisin aikana lastensuojeluilmoitusten määrä romahti merkittävästi, mutta se ei kerro totuutta lasten tilanteesta.
– Nyt mennään jo aika pitkällä syksyä ja koulut ovat avautuneet, silti siellä on arvioiden mukaan joitakin tuhansia oppilaita, joita ei ole vieläkään niin sanotusti löydetty. Tämä on sellainen asia, joka saattaa pahentua tai kriisiytyä.
Toimeentulotuki takkuaa
Toimeentulotuen ongelmat ovat nousseet koronakriisin myötä entistä voimakkaammin esille. Hitautta ja päällekkäisyyttä aiheuttaa se, että Kela jakaa perustoimeentulotukea ja ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki on kuntien vastuulla. Tämän vuoksi saman asiakkaan asioita joudutaan hoitamaan moneen kertaan.
– Perustoimeentulon myöntäminen edellyttää yksilökohtaista tarveharkintaa. Se ei ole pelkästään rahaa vaan tarpeen yksilöllistä arviointia, tähän ei Kelan ohjeistuksella pystytä mitenkään taipumaan.
– Toimeentulotuen asiakkaat tarvitsisivat nopeampia ratkaisuja, Talentiasta on esitetty Kelan suuntaan, että sinne palkattaisiin enemmän sosiaalityöntekijöitä ja sosionomeja. Tulisi sellaisia vakuutuspiirikohtaisia sosiaalialan ammattilaisia samalla tavalla kuin heillä on vakuutuspiirikohtaiset lääkäritkin, jotka arvioivat asioita. Tällä tavalla vahvistettaisiin sosiaalialan osaamista Kelassa, Katajisto kertoo.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on tullut tämän vuoden alussa siihen johtopäätökseen, että toimeentuloasiakkuudet ovat pitkäaikaistuneet. Ratkaisu olisi palvelujen ja etuuksien yhteensovittaminen.
Sosiaalityössä on aina kyse yksilöllisestä kohtaamisesta ja siitä että tarvittavat toimenpiteet on räätälöity asiakkaan mukaan. Alan osaamista tarvittaisiin eri sektoreilla vahvasti nykyistä enemmän. Yhdeksi esimerkiksi Katajisto nostaa työllisyyspalvelut. Sosiaalialan asiantuntijasta olisi hyötyä TE-toimistoissa.
– Etenkin osatyökykyisten palveluissa olisi korjattavaa. Etuuksia tulee monesta kanavasta ja palveluja taas toisesta kanavasta tähän kokonaisuuteen tarvittaisiin korjaavia toimenpiteitä.
– Ihmisten toimintakyky pitäisi arvioida ja selvittää millaisia ongelmia pitkäaikaistyöttömän arjessa on. Kyse ei ole pelkästään työttömyydestä. Sen vuoksi voi olla esimerkiksi yksinäisyyttä tai asunnottomuutta, Katajisto huomauttaa.
Elämäntilanteiden laajan kartoittamisen avulla pystyttäisiin selvittämään, millaista tukea tarvitaan, jotta ihminen yleensä voi lähteä mukaan työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen, kuten vaikka koulutukseen.
Osaamisen kohdentaminen
Sosiaalityö on hallitsematonta. Asiakkaita on paljon ja jokainen tarvitsee yksilöllisen tuen omaan elämäänsä. Asiakastyön laatuun vaikuttaa työntekijöiden vaihtuvuus, joka on alalla suurta.
Työtekijöiden alalta poistumiseen vaikuttaa kolme isoa tekijää – työmitoitus, palkka ja asiantuntevan johtamisen puute, isoissa organisaatioissa johtajilla ei ole sosiaalialan osaamista eikä tietopohjaa.
– Iso ongelma on, että työtä ei johtotasolla ymmärretä eikä osata mitoittaa. Työntekijöistä ei ole pulaa, koulutettuja ja laillistettuja sosiaalityöntekijöitä on yli tarpeen, mutta kun työ on heikosti resursoitua, niin hakeudutaan muualle, Katajisto sanoo.
– Lainsäädännössä on asetettu velvoitteita, että työnjakoa pitää kehittää, mutta mitään ei ole oikein vielä tapahtunut.
Oikeanlaisella kehittämisellä osaamista saataisiin kohdennettua asiakkaan tarpeisiin oikealla tavalla. Sosiaaliturvauudistuksella olisi mahdollista vastata myös näihin haasteisiin. Uudistuksen tavoitteena on nykyistä selkeämmin toimiva järjestelmä, joka mahdollistaisi työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen. Työskentely uudistuksen parissa on aloitettu tänä vuonna, itse uudistusta tehdään osissa ja kokonaisuudessaan sen pitäisi olla valmis 2027.
Katajisto toivoo, että syntyisi selkeä kokonaisuus, jossa palvelut ja etuudet kohtaavat.
– Toivoisin että valmistelussa olisi asiantuntijoina niitä, jotka tekevät asiakastyötä, jotta se käytännön työ ja kokemus tulisivat osaksi siihen tutkittuun tietoon. Silloin nähtäisiin mitkä kohdat ovat ne kriittisimmät arjen työssä ja miten niitä voitaisiin isolla uudistuksella järjestelmätasolla korjata.
– Tärkeää olisi, ettei tehdä samoja virheitä, jotka tulivat esille perustoimeentulotuen siirtämisessäkin, halutaan järjestelmätasolla tehdä isoja uudistuksia, mutta käytännön toteutus ei sitten kuitenkaan toimi.
Sosiaaliturvauudistusta tehdessä olisi hyvä myös huomata, että hyvinvointiyhteiskunnassa on aukkoja, joihin ei kriisin keskellä pystytä nopeasti reagoimaan. Koronakriisin aikana aukkoa korjasivat kolmas sektori ja yksittäisten ihmisten oma aktiivisuus.