Lokakuun alkumetreillä Metsäteollisuus ry pudotti työmarkkinapoliittiseen peliin vuosikymmenten poliittisen pommin ja ajoitus oli nimenomaan poliittinen. Metsäteollisuus ry kertoi luopuvansa työehtosopimustoiminnasta ja valtakunnallisten työehtosopimusten tekemisestä. Tiedotteessaan se kertoo rakentavansa uudenlaista yhteistyötä mahdollistaakseen liiketoiminnan kasvua ja tulevaisuuden investointeja Suomessa. Uudistuminen vaatii kansallisen edun vaalimista EU:ssa, Suomen hiilineutraaliuustavoitteen toteuttamista kilpailukyvyn turvalla tavalla sekä työehdoista sopimisen siirtämistä liittotasolta yritystasolle.

Tällaisia ilmoituksia ei keksitä noin vain, vaan asia on muhinut pidemmän aikaa. Täytyykin kysyä miksi juuri nyt irtauduttiin sopimustoiminnasta? Kannattaa huomata, että budjettiriihi oli paketoitu hetki ennen ilmoitusta. On huomioitava myös, että budjettiriihessä teollisuus sai huomattavia kädenojennuksia, jotka myös metsäteollisuutta hyödyttävät. Ajoitus oli harkittu, sillä Metsäteollisuus uhosi jo edellisellä sopimuskierroksella sopimustoiminnasta irtautumisesta. On selvää, että ilmoituksen tikari oli tarkoitettu osumaan puhtaasti pääministeri Sanna Marinin kansanrintamahallitusta vastaan.

Missä on sylttytehdas? No muun muassa UPM:n Pesosen Jussi ja Björn ”Nalle” Wahlroosin pöydällä. On taustatietoja siitä, että edellisellä sopimuskierroksella olisi muilla metsäyhtiöillä ollut halua sopia työehtosopimukset jo aiemmin, mutta UPM:lle se ei ollut käynyt. Duunari! Jälleen kapitalistin käsi on taskullasi hamuamassa lisää korkoa pääomalleen. UPM:n suurimmat omistajat ovat muuten rekisterin mukaan SEB ja Nordea, joilla myös voidaan olettaa olevan taustavaikutusta asiaan.

Pääoman ja duunarin vastakkainasettelun vähenemisestä on näitten tapahtumien valossa turha puhua. Jokaisessa mutkassa on tullut vastaan työntekijän kyykyttäminen. Viime vuosina on pörssiyhtiöissä jaettu ennätysosinkoja ja samalla vaadittu työntekijää tekemään enemmän työtä, huonommilla ehdoilla ja pienemmällä palkalla. Lisäksi mielellään direktion pitäisi koskea kellon ympäri -duunaria.

Viestini on: ammattiyhdistysliike ei ole kuollut. Nyt on tullut jälleen aika jossa työntekijät tarvitsevat joukkovoimaa, joten järjestäytykää, sillä YTK ja vastaavat kassat eivät neuvottele ainuttakaan sopimusta. Näiden tapahtumien valossa, jossa voidaan joutua sopimaan työehtosopimukset paikallisesti, on tärkeää, että kaikki kuuluvat ammattiosastoon ja liittoon. Työnantajalle ja oikeistolle lähetän viestin: yleissitovuudesta ei luovuta ilman taistelua!