Jarmo Lintunen

Tieto- ja jännityskirjailijan teosten kantavana teemana on ympäristön tuhoutuminen ja ilmastonmuutos.

Opetus- ja kulttuuriministeriö palkitsi tiistaina tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäen ”erittäin merkittävästä ja pitkäaikaisesta tiedonjulkistamisesta myös taiteen ilmaisukyvyn keinoin maan, meren ja ilmaston tulevaisuuden puolestapuhujana”.

Valtiosihteeri Tuomo Puumala luovutti tiedonjulkistamispalkinnot Kansalliskirjastossa pidetyssä palkitsemisjuhlassa.

Risto Isomäki on julkaissut kirjan vuodessa viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana. Teosten joukossa on tieteiskirjallisuutta, romaaneja, esseitä, pamfletteja, oppaita ja tietoa esittelevää tietokirjallisuutta. Isomäelle tyypillisesti lajityypit kohtaavat ja risteävät myös jokaisen teoksen sisällä. Hänen teostensa pohjalta on tehty myös elokuvia ja sarjakuvia, palkintoperusteissa todetaan.

Laajan yleisön tietoon Isomäki tuli viimeistään vuonna 2005, kun hänen romaaninsa Sarasvatin hiekkaa oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Sarasvatin hiekkaa voi olla vuoden tärkein romaani koko maailmassa, todettiin Kansan Uutisten arviossa.

Tänä syksynä sille on ilmestynyt jatko-osa Vedenpaisumuksen lapset.

ILMOITUS

Isomäen toiminnan ja tuotannon kantavana teemana on ympäristön tuhoutuminen ja ilmastonmuutos. Hän yhdistää teoksissaan tutkimustietoa science fictionille tyypillisiin mielikuvituksellisiin juonenkulkuihin. Kirjat tarjoilevat lukijoille elämysten ja jännityksen ohella tietoa elämisen edellytyksistä: meristä, puista, jäätiköistä ja eläimistä.

Tietoa ja ratkaisuja

Isomäki liikkuu sujuvasti eri maanosissa, eri aikakausissa ja näiden lisäksi myös todellisuuden ja fiktiivisten maailmojen välillä. Ei ihme, että hänen mielihahmonsa on Nuuskamuikkunen.

Risto Isomäki on laajan kirjallisen tuotantonsa ohella myös aktiivinen toimija ympäristöasioissa ja kehitysmaakysymyksissä. Hän kysyy, herättää keskustelua, perustelee ja pyrkii muutokseen kohti kestävää tulevaisuutta.

Toukokuussa häneltä ilmestyi tietokirja Mitä koronapandemian jälkeen . Isomäelle on tyypillistä, että hän ei tyydy vain esittelemään ongelmaa, vaan tekee sille myös ratkaisuehdotuksia.

Palkinnon esimerkillisestä tiedonjulkistamisesta saivat muun muassa verkkomedia Long Play sekä dokumenttiohjaaja Jouko Aaltonen ja yleisen historian dosentti Seppo Sivonen teoksesta Orjia ja isäntiä – ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla .