Torstai 1.10.2020 voi muuttua samanlaiseksi symboliksi kuin 23.1.1940. Silloin julkistettiin niin sanottu tammikuun kihlaus. Talvisodan riehuessa työnantajat tunnustivat ammattiliitot neuvotteluosapuoleksi. Siitä lähti sopimusyhteiskunnan kehittäminen.
Nyt on käynnissä sen purkaminen ja ainakin yritys palata sotia edeltäneeseen aikaan, jolloin sopimukset olivat nimenomaan paikallisia.
Loputtomat kihlajaiset -työmarkkinahistorian kirjoittajakuntaan kuulunut historioitsija Maiju Wuokko totesi päivä Metsäteollisuus ry:n ilmoituksen jälkeen, että työnantajat alkoivat 1980-luvun alussa ajaa keskitetyn sopimusjärjestelmän hajauttamista ja korostaa ala- sekä yrityskohtaisen sopimisen tärkeyttä.
On entistä tärkeämpää kuulua siihen porukkaan, joka on sopimassa asioista.
EK:n edeltäjä STK linjasi, että keskusjärjestön roolin pitäisi tulevaisuudessa rajoittua työlainsäädännön valmisteluun ja työmarkkinapolitiikan yleisten raamien hahmottelemiseen. Palkkapolitiikan oli sen sijaan syytä siirtyä alakohtaisten liittojen ja yritysten itsensä hoidettavaksi.
Metsäteollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja, Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä sanoi torstaina, että toimialan erilaisten ja erilaisessa tilanteessa olevien yritysten tarpeisiin pystytään nykyistä paremmin vastaamaan yritys- ja tuoteryhmätason työehdoilla.
”Ensin sanotaan ei”
Keskitetty järjestelmä ei ole estänyt paikallista sopimista. Sitä tehdään koko ajan.
Monia paikallisia sopimuksia neuvottelemassa ollut Outokummun Tornion terästehtaan luottamusmies Tommi Sauvolainen kertoo, millaista se on käytännössä.
– Paikallista sopimista tehdään työmailla, hierotaan pitkään ja hartaasti. Mutta auta armias, jos se on etu työnantajalle, se hieraistaan hyvin nopeasti.
Esimerkkinä Sauvolainen kertoo, että keväällä koronan takia sovittiin pikavauhdilla sairausloman pitämisestä omalla ilmoituksella ja muitakin epidemiaan liittyviä asioita.
Samoista asioista ei pystytty sopimaan enää sen jälkeen, kun pahin uhka oli ohi.
Kun aloite paikalliseen sopimiseen lähtee työntekijöiden puolelta ja se liittyy esimerkiksi työaikaan tai palkanlisiin, on edessä pitkä ja kivinen tie, Sauvolainen kuvailee.
Ensimmäinen reaktio on, että ei käy. Kun neuvotteluesitys toistetaan riittävän monta kertaa, neuvottelut päästään aloittamaan ja tulostakin ehkä syntyy.
– Aina joskus sovitaan jotakin. Sopimuksia on kertynyt liittyen työaikoihin ja erinäköisiin paikallisiin korvauksiin joistain asioista.
– Minusta hyvä sopimus on sellainen, että molemmat pärjäävät eikä niin, että työnantaja antautuu meille tai me antaudumme työnantajalle, Sauvolainen linjaa.
Ammattiliiton jäsenyys
entistä tärkeämpää
Ay-liikkeelle Metsäteollisuuden liike tuli yllätyksenä ja niin se näyttää tulleen muille työnantajaliitoillekin.
Ay-liikkeen puolella asia yhdistettiin alussa kerrottuun työnantajien pitkään jatkuneeseen pyrkimykseen romuttaa sopimusyhteiskunnan periaatteita, keskinäistä luottamusta ja sopimusjärjestelmää, kuten STTK:n puheenjohtaja Antti Palola luetteli.
Asiaan varsin maltillisesti suhtautunut Paperiliitto toisaalta korosti, että se neuvottelee jäsentensä työehdot tulevaisuudessakin. Liitto käyttää vahvaa työehto-osaamistaan ja neuvottelutaitojaan jäsenistön hyväksi myös uudessa tilanteessa, korosti Paperiliiton hallitus maanantaina.
Saman totesi maanantaina myös SAK:n hallitus.
– Vaikka työnantajaliitot luopuisivat sopimusten teosta, SAK:n ammattiliitot tulevat edelleen neuvottelemaan työehtosopimukset jäsenistönsä työnantajien kanssa. Ammattiliiton jäsenyys muodostuu työntekijälle entistäkin tärkeämmäksi. Jatkossa metsäteollisuuden työpaikoilla ansiotaso ja työehdot on mahdollista säilyttää vain kuulumalla oman alan työntekijäliittoon, sanoi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
Tulppa irti, jos sopimus heikkenee
Luottamusmies Tommi Sauvolainen ei usko, että Metsäteollisuus ry:n viikon takainen työmarkkinapommi saa nopeasti seuraajia. Muut työnantajaliitot katsovat ensin yhden kierroksen, onnistuvatko metsäfirmojen pomot heikentämään paperityöläisten työehtoja, hän veikkaa.
– Useimmilla aloilla varmaan katsellaan yksi kierros, että mitä se antaa. Voittaako Metsäteollisuus tässä jotain? Pystyykö se heikentämään sopimuksia? Jos pystyy, niin sitten on varmaankin tulppa irti ja työnantajaliitto toisensa jälkeen lähtee samalle tielle.
Sauvolainen uskoo Metsäteollisuuden yrittävän nakertaa palan kerrallaan nykyisistä sopimuksista. Esimerkiksi tuntipalkkoihin voi seuraavalla kierroksella olla tarjolla hyvä korotus, mutta vastineeksi on luovuttava pekkaspäivistä.
Uhkakuvien vastineeksi Sauvolainenkin uskoo, että järjestäytymisaste lähtee tästä nousuun.
– On entistä tärkeämpää kuulua siihen porukkaan, joka on sopimassa asioista.
Minipalkka vai ei?
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson totesi Metsäteollisuuden ilmoituksen jälkeen, että se synnyttää akuutin tarpeen säätää minimipalkkalaki sekä mahdollisesti parannuksia työsuhdeturvaan lakiteitse.
– Metsäteollisuuden linjauksessa on kyse politiikasta ja halusta heikentää työehtoja, eikä mistään muusta. Tämä jos mikään on tietoinen tapa luoda vastakkainasettelua aikana, jolloin työnantajat ovat kovasti yrittäneet syyttää hallitusta sen tekemisestä, Andersson totesi.
Pääministeri Sanna Marin ei nähnyt tarvetta pikaiselle minimipalkkaa koskevalle laille. Eivät myöskään ay-johtajat.
Vasemmistoliitto esitti muutama vuosi sitten työelämä-kampanjassaan lakisääteistä 10 euron tuntipalkkaa. Nykyisin alimmat taulukkopalkat ovat 8 euron luokkaa.