Jarmo Lintunen

Ryhmävoimistelun ja äiti—lapsi-jumpan uranuurtaja Eevi Kaasisella on ollut merkittävä rooli suomalaisen ryhmäliikunnan kehittämisessä.

Yhdeksänkymmentä vuotta täyttänyt liikuntaneuvos Eevi Kaasinen on liikkunut koko ikänsä.

– Kun olin viisivuotias, isäni vei minut Toukolan Teräksen hiihtokilpailuihin. Sitten urheiluseuran tyttöjen ohjaajat ottivat minut mukaan voimisteluun ja kerhoihin, Kaasinen muistelee.

– Joka joulu ja kevät järjestettiin seuran juhlat, joissa me pienet tytöt esiinnyimme. Viiden vanhana minut pantiin lausumaan Immi Hellénin runo Pieni tuttu koivunen, sillä tavalla liikunta ja runot tulivat elämääni.

Tunne ja liike veivät

Lapsuus ja nuoruus kuluivat Annalan kentällä. Urheilu oli niin iso osa elämää, että se ohjasi myös ammatinvalintaa, ja Kaasinen opiskeli kansakoulun- ja liikunnanopettajaksi.

– Vuonna 1950 pääsin lähinnä urheilutuloksilla opiskelemaan Helsingin yliopiston voimistelulaitokselle. Siellä oli opettajana suomalaisen naisvoimistelun luoja Hilma Jalkanen. Hänen kauttaan syntyi sellainen elämys, että kiekonheitot ja muu urheilu unohtuivat. Ajatus siitä, että jokaisella liikkeellä oli joku tunne ja koko vartalo liikkuu mukana, valtasi mieleni.

ILMOITUS

Opintojen jälkeen Helsingin Kotkat pyysi Kaasisen naisjoukkueen ohjaajaksi. Siinä toimessa hän sai myös laatia viisitoista suurta kenttäohjelmaa TUL:lle. Kaasisella onkin ollut merkittävä rooli ryhmävoimistelun kehittämisessä.

Hän myös vei suomalaista naisvoimistelua moniin Euroopan maihin sekä Amerikkaan. Ja vuonna 1976 Helsingin Kotkat järjesti ensimmäiset rytmisen voimistelun kansainväliset kilpailut. TUL:n ja SVUL:n voimistelijoiden lisäksi kisoihin kutsuttiin kilpailijoita Puolasta ja Tšekkoslovakiasta. Vielä tuolloin Kaasisen valmentamat naiset eivät yltäneet mitaleille.

1980-luvulla tilanne muuttui, kun Riitta Immonen (nyk. Ahlsten) ja Marita Kallioniemi (nyk. Kurimo) voittivat useita suomenmestaruuksia ja osallistuivat kansainvälisiin kilpailuihin.

Vanhempia ja lapsia

Naisvoimistelun lisäksi Kaasinen oli luomassa äiti–lapsi-jumppaa.

– Aloitin sen omassa seurassa, kun lapseni olivat pieniä. Lasten kanssa liikkuminen oli leikkiä ja he olivat niin iloisia siinä, kun saivat leikkiä vanhempiensa kanssa.

Kaasinen teki koreografiat myös vanhempien ja lasten kenttäohjelmiin, joissa oli satoja osanottajia.

– Vuonna 1976 Turussa äitien ja lasten kanssa leikittiin muurahaisia ja valmisteltiin niiden kekoja. Lasten oikeuksien vuonna 1979 Helsingin stadionille saatiin mukaan jo isiäkin, silloin ohjelmassa leivottiin leipää maailman lapsille. Tampereen Ratinassa vuonna 1984 oli mukana myös veteraaneja, he voimistelivat metsänä kentän laidalla ja lapset esittivät mörrimöykkytarinaa.

Liikuntaneuvos kertoo, että hänen ohjelmissaan oli aina jokin aihe ja koreografian luomisessa apuna oli runous. Ohjattavilleen hän kirjoitti runoja, jotta näiden olisi helpompi esiintyä.

– Seitsemän joutsenta oikoo kaulaa, seitsemän kurkea joikuen laulaa, seitsemän varpusen rytmikäs leikki, seitsemän pääskyn uljas syöksy, seitsemän kotkan siipien pauhu ja finaalina seitsemän harakan hersyvä nauru, Kaasinen lausuu.

Eläkkeelle jäätyään hän kokosi runot kirjoiksi. Niitä on julkaistu kaikkiaan viisi kappaletta. Runojen lisäksi hän on kirjoittanut suomalaisesta naisvoimistelusta kirjan Liikkeen harmonia. Vuonna 1992 julkaistu kirja valittiin vuoden parhaiden urheilukirjojen joukkoon.

Liike ja runous kantavat

Eläkkeelle jäätyään Kaasinen ohjasi vielä kahdenkymmenen vuoden ajan Malmin eläkeläisiä ja teki Eläkeläiset ry:n Suurjuhliin kolme kenttäohjelmaa, joissa kuvattiin heidän työtään Suomen rakentajina.

– Ikääntyneiden kanssa liikuttiin tunteella, mutta hikisesti. Vierailimme paljon palvelutaloissa sekä tanssien että lausuen runoja. Onneksi tässä viimeisessä joukossa sai vain leikkiä, ei tarvinnut voittaa toisia.

Liikuntaryhmiä Kaasinen ei enää ohjaa, mutta runotuokioita hän pitää edelleen. Liikunta on silti edelleen arjessa mukana.

– Huolimatta tästä yhdeksänkymmenen iästä ja jo vähän väsyneestä kropasta yritän liikkua päivittäin. Kävelen jonkun tietyn kilometrimäärän ja aamuisin suoritan kaikki punnerrukset, mahaliikkeet ja polkupyöräajot. Kyllä edelleen kannattaa koettaa pitää itsestään huolta, Kaasinen sanoo.

Liikuntaneuvos Eevi Kaasinen täytti 90 vuotta 6.10.