Vuoden 2019 aikana poliisi kirjasi yhteensä 899 rikosilmoitusta epäillyistä viharikoksista. Tämä on prosentin vähemmän kuin edellisenä vuonna. Sanallisten loukkausten, uhkausten ja häirintätapausten määrä kuitenkin kasvoi vuoteen 2018 verrattuna. Näistä kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosten määrä kolminkertaistui. Poliisi sai kaikkiaan 105 ilmoitusta, kun edellisenä vuonna vastaava luku oli 34.
Poliisiammattikorkeakoulun viharikollisuutta koskevan vuosiraportin mukaan viime vuonna kirjattiin kaikkiaan 899 rikosilmoitusta, jotka määriteltiin epäillyiksi viharikoksiksi. Määrä laski edelleen kohti vuoden 2015 kasvupiikkiä edeltänyttä pidemmän aikavälin tasoa.
Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksessa viharikokset luokiteltiin eri motiivien kautta. Edellisvuosien tapaan suurin osa vuoden 2019 viharikosilmoituksista sisälsi etniseen tai kansalliseen taustaan kohdistuvia piirteitä. Poliisi kirjasi tällaisia ilmoituksia yhteensä 650 kappaletta, mikä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Näissä tapauksissa yleisin rikoslaji oli pahoinpitely.
Viime vuonna niistä Suomessa asuvista henkilöistä, joiden kansalaisuus oli muu kuin suomalainen, suhteellisesti eniten kohteeksi joutuivat Somalian kansalaiset rikoksissa, jotka liittyivät etniseen tai kansalliseen taustaan.
Kaikista etniseen tai kansalliseen taustaan liittyvistä rikosilmoituksista yhdeksän prosenttia oli kohdistunut romanitaustaiseen henkilöön. Näissä yleisin rikosnimike oli syrjintä.
Uskontoon tai vakaumukseen liittyvien viharikosilmoitusten määrä laski 14 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna. Näissä tapauksissa yleisimmin kohteena olivat islaminuskoiset, ja hieman yli neljäsosa niistä oli laittomia uhkauksia. Uskontoon liittyvät rikokset tapahtuivat useimmiten internetissä.
Sanallisia loukkauksia, uhkauksia ja häirintää yhä enemmän
Viime vuosina muun muassa internetissä tapahtuva nöyryyttäminen, uhkailu ja solvaaminen ovat lisääntyneet ja tulleet näkyviksi ilmiöiksi. Vaikka poliisin tietoon tulleen viharikollisuuden valossa viharikosten yleisin rikoslaji on yhä pahoinpitely, tilastoissa näkyy sanallisten loukkausten, uhkausten ja häirintätapausten määrän kasvu vuoteen 2018 verrattuna. Yleisimmin nämä rikosilmoitukset koskevat kunnianloukkauksia ja laittomia uhkauksia.
Uhrin oletettuun tai todelliseen seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun kohdistuvien viharikosten yhteismäärä laski hieman edellisvuodesta. Näistä kuitenkin sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun kohdistuvia rikosepäilyjä ilmoitettiin poliisille enemmän kuin vuonna 2018. Eniten tehtiin ilmoituksia kunnianloukkauksista.
Vammaisuuteen liittyviä rikosilmoituksia oli viime vuonna vähemmän kuin sitä edeltäneenä vuonna. Vajaa puolet näistä epäillyistä rikoksista oli kunnianloukkauksia.
Epäiltyjen viharikosten määrää on seurattu nykyisessä laajuudessaan Poliisiammattikorkeakoulussa vuodesta 2008 lähtien. Viharikokset tilastoidaan poliisin valtakunnallisten rikosilmoitustietojen perusteella.
Motiivi ratkaisee, onko kyseessä viharikos
Mikä tahansa Suomen rikoslainsäädännössä rikokseksi määritelty teko voi periaatteessa olla viharikos. Sen ratkaisee teon motiivi. Esimerkiksi yleisimpiä etniseen tai kansalliseen taustaan liittyvästä motiivista tehtyjä rikoksia ovat pahoinpitely, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus.
Poliisiammattikorkeakoulun selvityksessä viharikos määritellään näin:
Viharikos on henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehty rikos, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.
Viharikoksen määritelmä täyttyy jo silloin, jos tekijä olettaa uhrin kuuluvan johonkin yllä mainituista viiteryhmistä.