Tampereen yliopistolla toimivan julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiaisen mukaan perustuslakivaliokunnan kontrolli petti ainakin kerran erityisen vakavasti.
Kyseessä oli tapaus, josta kansanedustaja Anna Kontula (vas.) huomautti jättämässään eriävässä mielipiteessä. Huomautus liittyi hallituksen esityksen kohtaan, jonka mukaan lomautuksen perusteella maksettava työttömyyspäiväraha ei kuluta työttömyyspäivärahan enimmäismaksuaikaa.
– Kontulan havaitsema osaan työttömistä kohdistunut ja selvästi perustuslakivaliokunnan vakiintuneista tulkinnoista poikkeava syrjintä hyväksyttiin eduskunnassa. Se kertoo, kuinka ohut perus- ja ihmisoikeuskulttuurimme lopulta on, Rautiainen huomauttaa.
Kokonaisuudessaan vallitseva lainsäädäntö soveltui hyvin koronakriisin hallintaan, mutta sen puitteissa toimiminen koettiin ahdistavaksi niin hallituksen, kansanedustajien kuin kansalaisyhteiskunnan piirissä.
Valmiuslailla oli oikeudellisesti marginaalinen rooli
Rautiainen ei pidä ratkaisevana keskustelua valmiuslaista ihmis- ja perusoikeuksien kannalta.
– Valmiuslailla oli lopulta oikeudellisesti marginaalinen rooli koronakriisin hallinnassa, mikä on hyvä asia. Olen keväästä asti kritisoinut valmiuslakikeskeistä koronakriisin jäsentämistä. Pistemäinen keskittyminen valmiuslakikysymyksiin peittää alleen monimuotoisen hallinnan kokonaiskuvan.
Ongelmat, jotka tulivat esille valmiuslain tarpeettomassa soveltamisessa – esimerkiksi lukioiden etäopetukseen siirtymisessä – liittyvätkin Rautiaisen mukaan laajempiin ongelmiin.
– Erityisesti siihen, kuinka hallinnon ohjausjärjestelmän kehittämisessä on ajalle ominaisen notkeuden hengessä poikettu oikeusvaltiolle ominaisesta jäykemmästä oikeudellisesta ajattelusta.
Rajoituskeskustelussa
unohtui keskeinen asia
Koronapandemian aikana on käyty vilkasta keskustelua alueiden erilaisesta kohtelusta. Tämä näkyi erityisesti Uudenmaan rajojen ja ravintoloiden sulkemisen yhteydessä. Heräsi vaatimuksia siitä, että rajoituksia voitaisiin säätää paikallisesti tartuntamäärien perusteella.
Keskustelussa perustuslain näkökulmasta unohtui Rautiaisen mukaan eräs keskeinen asia.
– Lainsäädäntö lähtee siitä, että paikalliset ja alueelliset rajoitukset ovat pääsääntö, aivan kuten toimien suhteellisuusperiaatteen edellyttämä alueellinen eriyttäminen. Tämä unohtui keväällä, kun hallituksen taholta kerrottiin aivan päinvastaisesti, että valtakunnalliset ja kaikkialla samanlaiset rajoitukset ovat pääsääntö.
– Tämä on osa sitä vallalla ollutta linjaa, jossa kansalaisia harhautetaan viestinnällisesti voimassa olevan oikeuden sisällöstä. Siitä olen ollut kovin huolestunut. Esimerkiksi aluehallintovirastot viestivät parhaillaan kulttuuritilaisuuksien kokoontumisrajoitusten sisällöstä eri tavoin kuin ovat itse niiden sisällöstä päättäneet.
Aluehallintovirastot viestivät kulttuuritilaisuuksien kokoontumisrajoituksista eri tavoin kuin ovat niistä päättäneet.
Kriisin aikana on tapahtunut Rautiaisen mukaan vakavia ylilyöntejä. Myös laillisuusvalvojat ovat katsoneet niitä liiaksi läpi sormien. Hyvä esimerkki tästä on sosiaali- ja terveysministeriön antama virheellinen ohjeistus, joka johti palvelutaloissa vierailujen kieltämiseen tai rajoittamiseen lainvastaisesti.
– Myös tämä kertoo perus- ja ihmisoikeuskulttuurimme ohuudesta. Syy on ollut se, että valtioneuvosto kaappasi itselleen aivan liian vahvan roolin ja lipsui oikeusvaltiollisuuden kunnioittamisesta.
Ihmis- ja perusoikeusongelmat
jo aiemmin tiedossa
Koranapandemian keskellä esille nousseet ihmis- ja perusoikeusongelmat on Rautiaisen mukaan tunnistettu hyvin jo ennen koronakriisiä.
Ongelmia tuotiin ilmi esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa ilmestyneessä Sipilän hallituksen demokratiapoliittisessa sekä perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmia koskevassa arviointiraportissa, jonka yhtenä kirjoittajana Rautiainen toimi.
Oikeusministeriön tilaamassa arviossa käy muun muassa ilmi, että monet perus- ja ihmisoikeuspoliittisesti keskeiset kysymykset rajautuivat toimintaohjelman ulkopuolelle. Sipilän hallituksen politiikka johti arviointiraportin mukaan poikkeuksellisen vakaviin perus- ja ihmisoikeusloukkauksiin.
– Esimerkiksi maahanmuutto- ja turvapaikkapoliittisten linjausten perusteella Sipilän hallitus näytti kehystäneen maahanmuuttokysymykset enemmänkin kansallisen turvallisuuden kysymyksenä kuin suojelua tarvitsevien ihmisoikeuskysymyksinä. Transihmisten ja perusturvan varassa elävien ihmisoikeuksia poljettiin tietoisesti, Rautiainen kertoo oikeusministeriön tilaaman raportin havainnoista.
Kaikkiaan Rautiainen korostaa, että ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion rakenteellinen puoli on lopulta politiikkaa.
– Ihmisoikeusvelvoitteet ja lait eivät auta, jos niitä ei noudateta, hän tiivistää