Inarilainen vasemmistoväen voimanainen Sisko Akujärvi on menehtynyt 74-vuotiaana nopeasti edenneeseen sairauteen syyskuun 8. päivänä Ivalossa. Se oli hänen kotipaikkansa vuodesta 1952. Sisko oli syntynyt 14. 11. 1945 Kalajoella Petsamosta evakkoon joutuneeseen Oiva ja Aino Kolan perheeseen siskoksi kolmelle vanhemmalle veljelleen. Nuorempia veljiä hänellä oli kaksi.
Sisko Akujärvi toimi poliittisessa ja ammatillisessa työväenliikkeessä kaikilla tahoilla, mutta lähinnä topakan naisen sydäntä olivat pioneeri- ja vasemmistonaisten toiminta – ja luvalla sanoen työväenlehtien levittäminen ja tukeminen. Vuosikymmenet tekemästään tilaus- ja ilmoitushankinnasta Kansan Tahto muisti häntä aktiiveista aktiivisimmille myönnetyllä Mäkelin-merkillä lehden satavuotisjuhlassa.
Pioneeriliinansa Sisko ehti 7-vuotiaana saada Rovaniemellä, jonne perhe oli Kalajoelta muuttanut ja jonka työväentaloa kirvesmies, isä-Oiva oli rakentamassa. Pioneerien Kiuru-lehden asiamiehen toimen hän peri veljeltään, demokraattisten naisten Uuden Naisen äidiltään ja Kansan Tahdon ja Kansan Uutisten asiamiestehtävän isältään.
Työtään lasten- ja perhepäivähoitajana Sisko Akujärvi rakasti. Sitä hän teki ensin kotiapulaisena 15-vuotiaasta ja sitten yksityisenä perhepäivähoitajana. Päivähoitolain tultua voimaan 1970-luvun puolivälissä hän kouluttautui ammattiin ja toimi kunnallisena perhepäivähoitajana eläkkeelle jäämiseensä asti, lähes kolme vuosikymmentä. Sisko piti tärkeänä kaikkien lasten oikeutta päivähoitoon, minkä nykyhallitus edellisen jäljiltä taas palautti. Hän piti yhteyttä moniin eri puolille maatakin muuttaneisiin hoitolapsiinsa jopa vuosikymmenten ajan.
Siskon toimintaa ja kaikkia hänen luottamustoimiaan ei saata luetella, niin paljon sitä oli. Niitä riitti paikallisesti pioneeriohjaajasta ja perhepäivähoitajan opintokerhon vetäjästä Inarin kunnan lähes kolmensadan työntekijän ammattiosaston puheenjohtajaksi ja liki täysiaikaiseksi pääluottamusmieheksi ja työsuojeluvaltuutetuksi, valtakunnantasolla nuorisoliiton keskushallitukseen 70-luvun alussa (Matti-veljensä varajäsenenä) ja vasemmistonaisten Valtikan hallitukseen viime vuosikymmenellä – ja siinä välissä tietysti pioneerien ja demokraattisten naisten Lapin piiritoimikunnissa.
Myös kunnalliselämässä Sisko Akujärvelle karttui merkittävä ura; SKDL:n ja Vasemmistoliiton kunnanvaltuutettuna hän oli jopa pitempään kuin isänsä. Kokemus karttui nuoriso(työ)- ja terveyslautakunnissa. Tärkeänä hän piti myös toimintaansa kunnan energiayhtiön, Inergian hallituksessa – niin kuin olikin puoluetovereiden tavoin sähkölaitoksen yhtiöittämistä vastustanut. Kuollessaan hän oli Inarin vanhusneuvoston puheenjohtaja.
Siitä, että Sisko Akujärvi saattoi osallistua ”yhteisiin rientoihin” niin kuin osallistui, hän sai kiittää aviomiestään ja lastensa isää, Toivo Akujärveä, josta hän jäi leskeksi 12 vuotta sitten; Topi hoiti lapsia ja kotia. Eläkkeellä Sisko pääsi todenteolla hänelle rakkaitten käsitöiden pariin.
Niin kuin esiintymisissään tomera, järkähtämätön ja kovaltakin vaikuttanut Sisko olikin, oli hänellä suuri ja lämmin sydän ja syli.
Sisko Akujärvi saatettu haudan lepoon Ivalossa läheisimpiensä läsnäollessa. Lähimpinään häntä jäävät kaipaamaan kolme poikaa perheineen, kolme veljeä ja veljien lapset perheineen. Sadat pioneeritoimijat ja vasemmistonaiset ympäri maata muistavat Siskoa.