Solveig Packalenin, Sulin 5-vuotiaasta asti tuntenut Mikko Roiha sanoo, että Suli eli hyvän elämän. Siihen kuului työtä SKDL:ssä johdon sihteerinä ja Elintarviketyöläisten Liitossa kansainvälisten asioiden parissa, mutta myös laaja ystäväpiiri, paljon kulttuuria ja matkoja.
SKDL:ssa hän aloitti 1976. Yhteistyö Aimo Haapasen, Jorma Hentilän ja Kalevi Kivistön kanssa sujui mutkattomasti. Suli oli monelle ulkopuoliselle ensimmäinen kontakti SKDL:oon. Hän suhtautui tasa-arvoisesti kaikkiin, oli sitten kysymys ministereistä, suurlähettiläistä, maakunnan väestä tai kansainvälisestä ay-porukasta. Sulin olemukseen liittyi olennaisesti tietty määrä äidillistä ja tarvittaessa kipakkaakin ohjausta. Uusien tuulien puhaltaessa Suli joutui suursaneerauksen yhteydessä irtisanotuksi Vasemmistoliitosta 1992.
Suli oli intohimoinen matkustaja. Maailma avartui laajalle: pohjoisessa Grönlantiin, etelässä Etelämantereelle, idässä Pohjois-Koreaan, lännessä Nicaraguaan ja lukuisiin maihin niiden välillä.
Viime vuosikymmenten matkaseurana oli avopuoliso Ingmar, jonka omaishoitaja Suli oli heinäkuuhun 2017 asti. Laajoilla yhteisillä matkoilla painottuivat luonto ja ympäristöasiat sekä linnut.
Suli oli suorapuheinen ja tarkka havainnoija. Erilaiset työelämän ihmeellisyydet hän saattoi kuitata naurulla, hei, ette voi uskoa…, ei voi olla totta… Riitta Suhonen kuvaa Sulia elämänmyönteisenä, avarakatseisena, rempseänä ja seurallisena persoonana, jolla juttu luisti.
Sulilla oli vahva sosiaalinen omatunto. Hän oli lujasti heikompien puolella eikä vain sanoissa vaan myös teoissa. Vuosia hän tuki taloudellisesti kehitysmaiden lasten ja nuorten koulutusta turvatakseen heille paremman elämän. Tälläkin hetkellä Sulilla on kolme kummilasta: kaksi Keniassa ja yksi Ecuadorissa. Suli piti huolen myös siitä, että näiden lasten tuki jatkuu hänen poismenostaan huolimatta.
Solveig Packalen syntyi Helsingissä 11.7.1943. Suli menehtyi 26.8.2020 äkkiarvaamatta 77-vuotiaana. Hän selätti Berliinissä pari vuotta sitten iskeneen aivovedenvuodon ja kuntoutui, mutta ei enää syöpää.
Sulia jäivät kaipaamaan sisar perheineen ja Sulille hyvin läheiset iäkkäät enojen lesket perheineen sekä monien vuosikymmenten ajoilta laaja ystävien joukko.
Kirjoittajat ovat Marjo Lahelma, Sulin sisar ja Ritva Savtschenko, Sulin työkaveri SKDL:ssa 1981-84 ja SEL:ssä 1996-2005.