IPS/Mario Osava

Latinalaisen Amerikan puolikuivat alueet löytävät yhteisen edun piittaamatta valtionrajoista.

Latinalaisen Amerikan puolikuivat alueet valmistautuvat ennennäkemättömään maataloudelliseen yhteistyöhön jakamalla tietoa keskenään valtionrajoista piittaamatta.

Yhteistyöhön ryhtyvät Brasilian puolikuiva koillisosa, Argentiinaan, Boliviaan ja Paraguayhin levittäytyvä alanko, niin sanottu Gran Chaco Americano sekä Keski-Amerikan kuivan käytävän alue. Näiden seutujen menestykselliset paikalliset käytännöt tunnistetaan, arvioidaan ja dokumentoidaan, jotta voidaan tukea ilmastonmuutosta paremmin sietävää maataloutta ja elämäntapaa.

Hanke on nimeltään DAKI-Semiárido Vivo. Sitä rahoittaa YK:n maatalouskehityksen kansainvälinen rahasto Ifad ja toimeenpanosta vastaavat brasilialainen ASA-, argentiinalainen Fundapaz- ja elsalvadorilainen Funde-säätiö.

Elokuussa käynnistetty projekti kestää neljä vuotta ja siihen osallistuu 2 000 ihmistä: viranomaisia, maaseudun muutosagentteja, tutkijoita ja pienviljelijöitä. Välillisesti koulutuksesta hyötyy 6 000 ihmistä.

”Haluamme mukaan tämän alan viranomaiset, jotta voisimme vaikuttaa hallituksen toimiin”, DAKI-Semiárido Vivon koordinaattori Antonio Barbosa sanoo. Barbosa kuuluu myös ASA:n johtajistoon.

ILMOITUS

Keskeinen vesiongelma

Yhteistyöhön ryhtyneillä puolikuivilla alueilla asustaa ainakin 37 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin Chilen, Ecuadorin ja Perun väestöt yhteenlaskettuina. Kaikkia piinaa veden vähyys, jota ilmastonmuutos pahentaa.

Tärkeimmät edistysaskeleet maataloudessa liittyvätkin maanviljelyksen ja karjankasvatuksen vaatiman veden hankkimiseen ja säilyttämiseen.

Vesiongelman ratkaisussa keskeinen rooli on ASA:n kehittämällä ja levittämällä desentralisoidulla perhe- tai yhteisövesi-infrastruktuurilla. Koillis-Brasilian kuiville alueille on tähän mennessä rakennettu yli miljoona sadevesisäiliötä, ja niitä tarvitaan arviolta 350 000 lisää, jotta koillisen kuivien alueiden koko maaseutuväestö saa riittävästi vettä.

Niin sanotussa calçadão-tekniikassa vesi valuu kaltevaa sementtipengertä tai jopa tietä pitkin 52 000 litran säiliöön. Se on laajimmin käytetty vihannesten kastelujärjestelmä.

Sadevesi on köyhän pelastus

Argentiinan Chaco-alueella 16 000 litran juomavesisäiliöt lisääntyvät kuin sienet sateella. Nämä säiliöt eivät kuitenkaan sovellu maatalousmaan kasteluun kuivassa Chacossa, jossa kasvatetaan karjaa satojen hehtaarien kokoisilla suurtiloilla.

”Täällä me tarvitsemme patoja ja erittäin syviä kaivoja. Meillä on vakava vesiongelma: pohjavesi on yleensä heikkolaatuista, hyvin suolaista tai hyvin syvällä”, argentiinalaisen Fundapazin toiminnanjohtaja Gabriel Seghezzo kertoo.

Parhaillaan aluetta piinaa kuivuus, joka vaatii kiireesti sopeutumista ja vaikutusten lieventämistä. ”Metsitys sekä maanviljelyn ja metsät yhdistävät maatalousjärjestelmät ovat hyviä vaihtoehtoja alueella, jonka pääongelmia ovat soijan ja maissin yksipuolinen viljely sekä teollinen karjankasvatus”, Seghezzo selittää.

Metsien lisääntyminen olisi eduksi vesitilanteelle, sillä se vähentäisi helteen ja kuumien tuulten aikaansaamaa voimakasta haihtumista.

Yksi käyttökelpoisimmista Brasiliassa kehitellyistä tekniikoista on niin sanottu maanalainen pato. Sadeveden valumareitille kaivetaan pitkä ja syvä oja, johon haudataan pystyasentoon muovipressu. Pressu pysäyttää sadeveden virtauksen ja pysähtynyt vesi pitää maan kosteana.

Köyhillä ei ole varaa suurtilojen suuriin kastelujärjestelmiin, joten sadeveden entistä tehokkaampi hyödyntäminen on köyhien paras vaihtoehto.

Linkki englanninkieliseen alkuperäisartikkeliin

Päätoimittaja Sirpa Puhakka

Hyvä lukija!

”Jokainen tilaus vahvistaa meitä tekemään parempaa journalismia, vaihtoehtoa valeuutisille ja humpuukille”, sanoo päätoimittaja Sirpa Puhakka.

Tilaa Kansan Uutiset ja edistät moniäänistä journalismia!