Suomidekkarin urakkamies Tapani Bagge kirjoittaa lomittain montaa sarjaa. Sinimusta kyyti palauttaa muutaman vuoden tauon jälkeen päärooliin Valtiollisen poliisin osastopäällikön Väinö Mujusen. Viidennen Mujusen alussa eletään vuotta 1946 ja punaisen Valpon aikaa. Mujunen on siirtynyt yksityisetsiväksi ja ottaa selvitettäväkseen, mitä lokakuussa 1930 muilutetulle savolaiselle kunnallispoliitikolle tapahtui. Hän katosi jäljettömiin.
Pääosa romaanista sijoittuu kuitenkin vuosiin 1930 ja 1932, lapualaisten kiihkeään aikaan, jolloin Mujunen työskenteli Etsivässä Keskuspoliisissa.
Korkean profiilin juttuja oli silloin kaksi. Niistä erityisen kuohuttava oli presidentti K.J. Ståhlbergin ja tämän vaimon Esterin muilutus Joensuuhun. Siellä piti odottaa jatkokyyti – mihin, sitä ei tiedetä. Sitä ei ilmaantunut paikalle ja Ståhlbergit vapautettiin, ja luvattiin jopa kuljettaa takaisin Helsinkiin.
He palasivat kuitenkin junalla. Asemalla vastaanottamassa oli tuhatpäinen ihmisjoukko. Se oli isku lapualaisten imagolle, mutta ei nujertanut liikettä, päinvastoin. Pian eduskunta sääti kommunistilait, joilla rajoitettiin paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta. Sanomalehtiä lakkautettiin ja TUL:n urheiluseuroja kiellettiin. Yli 300 ihmistä tuomittiin vankeuteen.
Ståhlbergien kyydityksen järjesti oikeastaan Suomen Lukko -niminen järjestö, joka oli Lapuan liikkeen varhainen järjestäytymismuoto. Vihtori Kosola sitäkin johti.
1932 Mujunen tutkii salaperäisen Minna Craucherin murhaa. Hän oli Helsingissä kirjallista salonkia pitänyt seikkailijatar, joka oli keksinyt itselleen jännittävän menneisyyden ja vietti jonkin aikaa näyttävää elämää. Craucher toimi lapualaisten varainhankkijana ja toimitti samaan aikaan liikkeestä tietoja Suomen Sosiaalidemokraatin toimittajalle Kalle Lehmukselle.
Craucheriin pätevät sanat ”hän tiesi liikaa”.
Bagge on nivonut jutut yhteen hieman vaivalloisen tuntuisesti vuonna 1946 tapahtuvalla rikostutkinnalla. Normaalisti hän on erityisen lennokas ja viihdyttävä kirjoittaja, mutta Sinimusta kyyti on jähmeää ja puuduttavaakin luettavaa. Vaikutelmaksi jää, että Wikipedia-artikkeleiden ympärille on kehitelty dramatisoituja kohtauksia.
1930-luvun äärioikeisto ymmärretään yleensä Lapuan liikkeeksi. Se oli paljon monihaaraisempi. Jo edellä mainitun Suomen Lukon lisäksi äärioikeistoa toimi sisällissodan valkoisen osapuolen Rintamamiehissä sekä vielä radikaalimmassa Kenttäharmaissa ja tietysti eduskunnassakin vaikuttaneessa IKL:ssä.
Tapani Bagge: Sinimusta kyyti. 307 sivua, CrimeTime.