Lähes 70 sanomalehtinimikettä omistavan Mediakonserni Keskisuomalaisen toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorven mielestä (HS 1.9.) Ylen sisällöntuottamista tulee rajoittaa.
Keskisuomalaisen mediamogulin mielestä etenkin maakunnalliset verkossa julkaistavat uutiset ovat esteenä konsernin tulonhankinnalle. Ihmiset tilaisivat 10–15 prosenttia enemmän lehtiä, jos Yle ei tuottaisi verkkosivuilleen maakunnallisia juttuja.
Vuosia asiaa ajanut konserni ei ole yksin asialla. Myös Helsingin Sanomat on Medialiiton jäsenenä ollut ajamassa Ylen journalistisen tilan kaventamista. Lehden vastaava päätoimittaja Kaius Niemi on puolustanut ansiokkaasti sananvapautta.
On sananvapautta ja ”sananvapautta”. Kangaskorpi on kirjelmöinyt yhdeksän muun maakuntalehden päätoimittajan kanssa, että ”Ylen vahva asema verkossa kaventaa lehdistön moniäänisyyttä.”
Ylen tekstimuotoiset verkkojutut nähdään mediakonserneissa uhkana. Näin ajatellaan laajasti mediakonserneissa, joissa yksituumaisesti pistettiin alaa edustava Medialiitto tekemään kantelu EU:n komissiolle.
Kantelun seurauksena liikenne- ja viestintäministeriö laittoi kesäkuussa lausuntokierrokselle Yle-lain muutoksen, joka toteutuessaan rajoittaa Yleisradion tekstimuotoisten juttujen julkaisemista.
Kantelu mahdollinen EU-komissiolle
Muutoksen jälkeen Yleisradio ei saisi enää julkaista tekstisisältöä, johon ei liity ääntä tai liikkuvaa kuvaa. Rajoitusten jälkeen esimerkiksi Päijät-Hämeessä, Etelä- ja Pohjois-Savossa ja Etelä-Karjalassa Keskisuomalaisen konsernin lehdillä on alueuutisoinnissa monopoli. Verkkomarkkinoiden jättiyleisömagneetit, iltapäivälehdet, kajoavat maakunnissa vain suurimpiin skandaaleihin.
Medialiitossa aiotaan seurata pistokokeilla Ylen sivuston sisältöä. Sananvapautta puolustavien mediatalojen johto lymyilee Medialiiton ja EU-komission selän takana, kuten Keskisuomalaisen Kangaskorpi.
Kangaskorpi pyörittelee (HS 1.9.2020), että ”on ihan hyvä hakea komission näkemys, onko tämä ok”. Medialiitto on valmis tekemään kantelun, jos Yle-laki ei toteudu liiton mieleisesti. Liiton näkemys on taas isojen mediakonsernien taskussa.
Suomi ja komissio ovat neuvotelleet Yle-lain muuttamisesta epävirallisella tasolla, jotta se voitaisiin ratkaista ilman virallista tutkintaa. Vastaavia lakimuutoksia on jo tehty esimerkiksi Saksassa ja Belgiassa.
Ylellä on ainutlaatuiset resurssit
Yle on kyennyt osallistumaan kansainvälisestikin merkittäviin tutkivan journalismin prosesseihin. Millä muilla tahoilla Suomessa olisi ollut halua olla paljastamassa esimerkiksi niin kutsutut Panaman paperit, jotka liittyivät kansainväliseen rahanpesuun?
Tutkivan journalismin yhdistys on omassa lausunnossa todennut, että Yle on harvoja toimijoita, joilla on mahdollisuus tehdä perinpohjaista journalismia. ”Maksutta luettavissa olevana sisältönä Ylen tuottama tutkiva journalismi on pystynyt tuomaan yhteiskunnallisia epäkohtia laajasti julkiseen keskusteluun”, todetaan yhdistyksen lausunnossa.
Yhdistys pelkää, että tutkivan journalismin kirjo kaventuu Yle-rajoitusten myötä. Tämä taas ”heijastuu suoraan kansalaisten tiedonsaantiin ja sananvapauteen”.
Valemedialle ja trolleille syntyy yhä enemmän tilausta. Monipuolinen tieto on demokratian tae. Tätä tilaa mediakonsernit nyt oman edun tavoittelullaan kaventavat.
Rajanveto keinotekoista
Myös Journalistiliitto huomauttaa, että vaatimus rajoittaa tekstimuotoisen journalismin tuottamista on nykymaailmassa keinotekoista ja vanhanaikaista. Mediakonsernit tuottavat tekstejä ja yhä enemmän liikkuvaa kuvaa sekä näiden yhdistämistä.
Kuluttajan kannalta liikkuvan kuvan merkitys kasvaa koko ajan. Samaan aikaan myös Yle on jo rajoittanut tekstituotantoaan.
Ylen toimituksessa miltei kaikki tekstisisältö liittyy jo nyt audio- ja videosisältöihin. ”Sanomalehtimäisen” verkkosisällön määrä on vähentynyt huomattavasti vuoden 2017 jälkeen, jolloin Medialiitto teki asiasta kantelun.
– Tuntuisi mahdottomalta palata maailmaan, jossa tekisimme televisiota, radiota ja verkkoa erillään toisistaan, Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen keskustoimituksen päällikkö Minna Asikainen sanoo Journalistille.
Ylikansalliset kilpailijat kiristävät mediamarkkinaa
Ylen sisältöjen rajoittamispyrkimykset ovat sananvapauden rajoittamista ja raakaa voiton maksimointiyritystä. Hyvätuloisilla on varaa hankkia tietoa myös maksumuurien takaa. Mutta entä pienituloiset? Kuka välittää heidän tiedonsaannistaan?
Esimerkiksi Mainostajien Liiton mukaan maksumuurin takana olevia sisältöjä kuluttavat etenkin nuoret ja varakkaat. Riski onkin, että Ylen kirjoitettujen sisältöjen vähentyessä osa jää uutispimentoon. Kaikilla alueilla ei ole kaupallisille medioille riittävästi mainostajia ja tilaa.
Keskisuomalaisen Kangaskorpi myöntää, että Yle on vain yksi tekijä markkinoilla. Hän jopa myöntää, että ”Meidän olisi pitänyt katsoa peiliin jo aikaisemmin, uudistua ja kehittää tuotteita. Ehkä siinä on epäonnistuttu.” Energiaa on kulunut Ylen kritisointiin.
Lähes kaikki mediat, joiden rahoituksessa mainostuloilla on merkittävä rooli, ovat kärsineet sosiaalisen median noususta. Google, Facebook ja uudempana tulokkaana mainosrahoitteiset bloggaajat ja vloggaajat ovat haukanneet suuren osan mediatalojen mainostuotoista.
Samaan aikaan jakelukustannukset ovat kasvaneet Postin hinnoittelun vuoksi. Rinnalle on syntynyt myös kilpailevia jakelukanavia, mutta painetun lehden jakelu on henkilöstökulujen ohella suurin kustannuserä.
Tiukan talouden johdosta on käyty laajasti yt-neuvotteluja. Eikä koronaepidemia ole helpottanut mediatalojen tuskaa.