Lehtikuva/Markku Ulander

Intohimoinen jalkapallon ystävä Paavo Arhinmäki kuvaa Kansan Uutisille, miten koronakriisi on iskenyt kaikkialle maailmaan ja kaikille elämänalueille. Jalkapallo ei ole ollut tästä poikkeus.

Jalkapallolla on itse asiassa arvioitu olleen joissain yksittäistapauksissa jopa paikallisesti merkittävä rooli koronan leviämisessä. Euroopassa korona iski rajusti ensimmäisenä Italiaan, ja siellä erityisen rajusti Bergamoon. Syynä epäillään olleen Mestarien liigan ottelu Atalanta–Valencia.

Helmikuun 19. päivänä harva osasi vielä pelätä koronaa. Atalanta ei saanut Euroopan jalkapalloliitolta Uefalta lupaa pelata ottelua kotistadionillaan, joten reilun 100 000 ihmisen kaupungista kymmenet tuhannet matkustivat Milanoon San Sirolle ahtaissa junissa ja busseissa. Riemukasta 4–1-voittoa juhlittiin niin Milanossa kuin Bergamossa halailemalla tuttuja ja tuntemattomia.

Vielä vajaa kuukausi tämän jälkeen 11. maaliskuuta pelattiin Mestarien liigan ottelu Liverpoolin ja Atletico Madridin välillä. Stadionilla oli yli 50 000 katsojaa ja Liverpooliin matkusti 3 000 vieraskannattajaa, vaikka Espanjassa riehui jo koronaepidemia. Mallinnuksen mukaan ottelulla oli yhteys kymmeniin ylimääräisiin koronakuolemiin lähialueiden sairaaloissa.

Mitä järkeä oli pelata tiivistahtinen sarja pitkän tauon jälkeen tyhjin katsomoin? Kysymys oli tietenkin rahasta, vähintään sadoista miljoonista euroista sarjaa kohden.

Tämän jälkeen eurooppalainen jalkapallo pysähtyi 2–3 kuukaudeksi.

Pitkän tauon jälkeen eri maiden sarjoissa tehtiin erilaisia ratkaisuja sen suhteen, pelattiinko keskeytetty kausi loppuun. Siinä missä esimerkiksi Ranskassa, Alankomaissa ja Skotlannissa sarjaa ei pelattu loppuun, Englannin, Espanjan, Italian ja Saksan suurten jalkapallosarjojen mestarit ratkaistiin kentällä.

ILMOITUS

Mitä järkeä oli pelata tiivistahtinen sarja pitkän tauon jälkeen tyhjin katsomoin? Kysymys oli tietenkin rahasta, vähintään sadoista miljoonista euroista sarjaa kohden. Ottelut oli pakko pelata, jotta valtavat televisio-oikeusrahat tulivat seuroille.

Samasta syystä myös Mestarien liiga ja Eurooppa-liiga pelattiin loppuun turnausmuotoisesti. Maajoukkueiden EM-lopputurnaus oli pakko siirtää, mutta sen televisiorahat saa vielä ensi vuonnakin.

Kohtalon ivaa on se, että juuri tässä tilanteessa EM-kisat on jaettu ympäri Eurooppaa ja joukkueiden sekä kannattajien pitäisi matkustaa maasta toiseen. Ja kun Suomen maajoukkue pääsee lopulta 80 vuoden yrittämisen jälkeen arvoturnaukseen, ensin ne siirretään ja saatetaan pelata vielä päälle tyhjin katsomoin.

Kansojen liigan pelaaminen tässä tilanteessa sai monen kysymään, miksei sitä suosiolla peruttu – kilpailuna, jossa ei ole erityistä panosta. Vastaus on sama kuin suurissa sarjoissa: televisiosopimusten takia.

Uefa onkin joutunut tekemään äärimmäisen tiukan kuplan sekä maajoukkueiden pelaaman Kansojen liigan että seurajoukkueiden europelien ympärille.

Joukkueet tulevat charter-koneilla joissain yksittäistapauksissa, kaikki pelaajat käyvät läpi koronatestauksen ja pelaajat eristetään kaikista muista omaan kuplaansa. Ottelut pelataan tyhjin katsomoin ja kaikilta otteluun tulevilta toimittajilta ja toimitsijoilta mitataan kuume sekä vaaditaan kasvomaskia.

Tällä Uefa haluaa varmistaa, että suurseurat päästävät pelaajansa maajoukkueiden käyttöön ja että seurajoukkueet pääsevät matkustamaan ilman karanteeneja.

Vielä alle kaksi viikkoa ennen Wales-ottelua oli epävarmaa, voiko vierasjoukkue tulla ilman karanteenia Suomeen, eli pystytäänkö ottelu ylipäänsä pelaamaan Olympiastadionilla. Vaihtoehtona olisi ollut ottelun pelaaminen Unkarissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksyttyä Uefan kuplan Huuhkajat palasi viiden vuoden tauon jälkeen kotipesäänsä, uudistetulle Olympiastadionille.

Ottelu oli kahdella muullakin tapaa historiallinen. Välissä oli rauhanajan pisin tauko maaotteluiden välillä ja ottelussa oli historian pienin yleisömäärä. Aikaisempi pienin yleisömäärä oli 100 katsojaa Kyproksella ja Abu Dhabissa pelatuissa harjoitusotteluissa. Nyt ottelussa oli toimittajien ja toimitsijoiden lisäksi yhdeksän katsojaa Olympiastadionin kunnia-aitiossa.

Itse Kansojen liigan ottelut ovat pikemminkin valmistautumista ensi kesän EM-kisoihin kuin puhtaan kilpailullisia otteluita, joissa tärkeintä on voitto. Erityisesti Wales-ottelussa näkyi pelaajien ja eteenkin maajoukkueiden pitkä pelaamattomuus, molemmilla joukkueilla. Peli ei todellakaan noussut suurten otteluiden joukkoon.

Koko ottelussa nähtiin vain yksi laukaus maalia kohti. Valitettavasti sen laukauksen ampui yhdeksän minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä Walesin Kieffer Moore.

Kolme päivää myöhemmin Dublinissa nähtiin aivan toisenlainen kamppailu ja erityisesti aktiivisempi Suomi. Vaikka lopputulos oli sama kuin Wales-ottelussa, vierasjoukkueen 0–1-voitto, olisi maaleja voinut tulla huomattavasti enemmän, ja nimenomaan Suomelle. Toki kysymys ei ollut vain Suomen hyvyydestä vaan Irlanti oli selkeästi Walesia heikompi vastustaja.

Suomi lunasti EM-karsinnoissa arvoturnauspaikan neljän puolustajan linjalla. Yritys käyttää kolmea topparia ei ole toiminut kertaakaan karsinnoissa. Nyt se toimi Irlannissa, mikä on hyvä uutinen tulevia EM-kisoja ajatellen. Suomi ei ole jatkossa taktisesti yhtä arvattavissa, kun käytössä on erilaisia vaihtoehtoja.

Kaksoismaaottelun suurin anti oli kuitenkin se, että kymmenen pitkän kuukauden jälkeen maajoukkue oli taas kasassa. Pienellä jalkapallomaalla, jolla on rajallisesti pelaajia, on yhtenäisyys ja yhteispelin löytäminen vielä paljon oleellisempaa kuin jalkapallon suurmailla.

Myös uusia pelaajia nousi suuren yleisön tietoisuuteen. Robert Taylor oli Irlanti-ottelussa ehkäpä Suomen paras pelaaja ja Nicholas Hämäläinen pelasi hyvin ensimmäisen puoliajan. Pelaamalla ensimmäiset minuutit Suomen paidassa Uefan maaottelussa Hämäläinen teki myös lopullisen valinnan Suomen ja Yhdysvaltain maajoukkueiden väliltä.

Maaotteluiden jälkeen käynnistyvät pikkuhiljaa Euroopan suuret sarjat. Ensi viikonloppuna vuorossa ovat Englannin ja Espanjan sarjat sekä siitä viikon päästä Italia ja Saksa.

Sarjakausien ympärillä leijuu koronan toisen aallon jyllätessä monenlaisia uhkia. Vaikka pelaajat voisi eristää Uefan alaisissa otteluissa kuplaan, ei se onnistu jokapäiväisessä elämässä.

Mestarien liigan finaalissa Bayern Münchenille vajaa kolme viikkoa sitten hävinneen PSG:n pitäisi pelata torstaina 10. syyskuuta kauden ensimmäinen sarjapeli. Joukkueen pelaajista korona on yhteensä kahdeksalla pelaajalla, myös joukkueen suurimmilla tähdillä, maailman kalleimmalla pelaajalla Neymarilla ja maailman kalleimmalla teinillä Kylian Mbappélla.

Englannin liiga alkaa viikonloppuna, mutta moni pelaaja saattaa olla poissa rivistä. Kansainvälisessä lehdistössä on uutisoitu muun muassa Manchester Unitedin Paul Pogban sekä Manchester Cityn Riyad Mahrezin ja Aymeric Laporten saaneen koronaviruksen. Chelseassa on peräti kahdeksan pelaajaa ollut karanteenissa, muun muassa tähtipelaajat Mason Mount, Tammy Abraham ja Christian Pulisic.

Tämä on se koronan varjo, jonka alla koko tuleva kausi pelataan. Mitä jos kokonainen joukkue joutuu karanteeniin? Tästä saatiin esimakua jo keväällä, kun Saksan 2. Bundesliigan Dynamo Dresdenin koko joukkue oli karanteenissa ja pelejä jouduttiin siirtämään.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.

Päätoimittaja Sirpa Puhakka

Hyvä lukija!

”Jokainen tilaus vahvistaa meitä tekemään parempaa journalismia, vaihtoehtoa valeuutisille ja humpuukille”, sanoo päätoimittaja Sirpa Puhakka.

Tilaa Kansan Uutiset ja edistät moniäänistä journalismia!