Sunnuntaina elokuun 23. päivänä 88 vankia yritti karata madagaskarilaisesta Farafanganan vankilasta. Poliisit ja sotilaat ampuivat 20 karkuria, saivat kiinni 37 ja loput pääsivät pakoon.
Amnesty International syyttää tapahtuneesta Madagaskarin oikeusjärjestelmää, jonka mukaan jokainen rikoksesta syytetty on suljettava vankilaan ennen oikeuskäsittelyä.
– Tämä on johtanut siihen erikoiseen tilanteeseen, että Madagaskarin vankiloissa on enemmän ihmisiä, joita ei ole tuomittu kuin ihmisiä, jotka on todettu syyllisiksi. Monet ovat odottaneet oikeudenkäyntiä vuosia, vailla tietoa tapauksensa käsittelyn edistymisestä, Amnesty Internationalin Madagaskarin-neuvonantaja Tamara Leger sanoo.
Vankiloihin suljetut ovat enimmäkseen maaseudun köyhiä, kouluttamattomia ja syrjittyjä ihmisiä, joilla ei ole tietoa oikeuksistaan eikä keinoja puolustaa itseään. Enemmistö heistä viettää kuukausia tai vuosia vankilassa odottamassa tuomiota niinkin vähäisistä rikoksista kuin hammasharjan varastamisesta.
Protestina joukkopako
Vankiloissa ei eroteta toisistaan oikeudenkäyntiä odottelevia ja jo tuomionsa saaneita rikollisia. Maan 42 keskusvankilasta vain 24:ssä on erillinen nuoriso-osasto, ja kaikissa aikuiset naiset ja tytöt asuvat samoissa tiloissa. Yleissääntönä on myös huono hygienia ja terveydenhoidon, riittävän ravinnon, lasten koulutuksen ja perhevierailujen puute.
Amnesty Internationalin raportissa väitetään, että pako oli vastalause kammottavia elinolosuhteita ja pitkittyneitä pidätysaikoja vastaan.
Joukkopaot vankiloista eivät olekaan Madagaskarilla harvinaisia.
Pandemia on tehnyt jo aiemmin äärimmäisen vaikeista vankilaoloista sietämättömiä. Turvavälien pitämisestä ei voi edes unelmoida.
”Pidätetyt eivät saa enää tavata sukulaisiaan ja asianajajiaan, jotka ovat monille elintärkeitä. Useimmat pidätetyt ovat turvautuneet perheisiinsä saadakseen riittävästi ruokaa, sillä vankilaruoka on usein kehnoa ja sitä on liian vähän”, Leger selittää.