Mary Louise Streep (s. 1949) on yksi maailman tunnetuimmista naisnäyttelijöistä. Hän on esiintynyt muun muassa elokuvissa Minun Afrikkani, Villi joki, Kuolema pukee häntä, Paholainen pukeutuu Pradaan ja Mamma Mia!
Erin Carlsonin kirjoittama Meryl Streep Valkokankaan kuningatar esittelee Streepin monipuolisen uran ohella hänen yhteiskunnallista aktivismiaan.
Streepin vahvoihin naishahmoihin johtava kehitys alkoi Vassarin tyttöjen yleissivistävästä korkeakoulusta vuonna 1967. Ilman poikien ja miesten mielistelytarvetta Streepistä kehittyi itseään ja omia päätöksiään arvostava nainen. Opintojen aikana hän osallistui myös vaihto-opiskelijaohjelmaan miesten Dartmouth Collegessa opiskellen pukusuunnittelua, näytelmäkirjoittamista ja tanssia. Streep on kertonut oppineensa miehiltä tavan tarttua tilaisuuksiin kursailematta.
Kaikkiaan Streepillä on 21 Oscar ehdokkuutta, se on enemmän kuin yhdelläkään muulla näyttelijällä.
Vassarin jälkeen Streep siirtyi opiskelemaan Yale School of Dramaan, josta hän singahti meteoriitin lailla kuuluisuuteen. Työtilaisuuksia suorastaan sateli nuoren näyttelijän syliin: teatterirooleja näytellyt Streep oli pian Broadway tähti.
Vahvoja rooleja
Valkokankaalle Streep siirtyi vuonna 1977. Hän ei itse tosin ollut kovin vakuuttunut elokuvissa esiintymisen mielekkyydestä. Muutamaa vuotta myöhemmin Streep oli kuitenkin jo näytellyt sellaisissa elokuvissa kuin Muistojeni Julia ja Kauriinmetsästäjät.
Vuonna 1979 oli ensimmäisen Oscarin vuoro, kun Kramer vastaan Kramer sai ensi-iltansa. Elokuvassa Streep näytteli perheensä hylkäävää äitiä ja vaimoa.
Seuraava Oscar tuli vuonna 1982 nimiosasta elokuvassa Sofien valinta, jossa Streep muuntautui näennäisesti juutalaisvainoista selvinneeksi naiseksi. Viimeisin Oscar on vuodelta 2011 elokuvasta Rautarouva, jossa Streep esitti Margaret Thatcheriä.
Kaikkiaan hänellä on 21 Oscar-ehdokkuutta, mikä on enemmän kuin yhdelläkään muulla näyttelijällä. Hän on poiminut myös muita elokuva-alan ehdokkuuksia ja palkintoja ennätyksellisen paljon.
Naisten asialla
Streep julistautui feministiksi jo 1970-luvulla, ja on siitä lähtien toiminut naisten äänitorvena elokuvateollisuudessa.
Kun 40-vuotias näyttelijä sai vuoden aikana kolme eri työtarjousta noitarooleista piti Streep puheen Actors Guildin naisten konferenssissa: ”Aikana, jona suurin osa naispääosanesittäjistä näyttelee prostituoituja, ei tule olemaan töitä yli neljäkymmenvuotiaille naisille. Huorien tavoin naisnäyttelijät tuntuvat menettävän vetovoimansa markkinoilla suurin piirtein tuossa iässä.”
Samana vuonna Julia Robertsin tähdittämä Pretty Woman ylitti sadan miljoonan dollarin rajan kahdessa kuukaudessa. Streep ei kuitenkaan hyökännyt puheellaan Robertsia vaan elokuvateollisuutta vastaan.
Kun Streep puhui naisten esineellistämisestä tai epäreilusta kohtelusta Hollywoodista, sillä oli merkitystä. Puheillaan naisten ja miesten välisestä valtavasta palkkaerosta Streep petasi tietä nuoremmille näyttelijöille, jotka voisivat jonkin päivänä julistaa, etteivät enää suostu vastaavaan järjestelyyn.
Yhteiskunnallista aktivismia
Streepin poliittinen ja yhteiskunnallinen aktivismi voimistui ja muuttui näkyvämmäksi 1980-luvulla.
Tapaus Silkwood asetti näyttelijän Karen Silkwoodin, Oklahoman ydinvoimalan ilmiantajan rooliin. Streepin omat näkemykset heijastivat hänen roolihahmonsa ajatuksia: ”Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta voimme tehdä itsemme tiettäviksi eikä vain puhua ydinuhasta.”
Australiassa Huuto pimeydestä -elokuvaa kuvatessa Streep huolestui luonnontilasta. Soitto ympäristösuojelujärjestöön teki hänestä julkisuuden kasvot tuholaismyrkkyjen vastaiselle kampanjalle.
Streep on antanut tukensa myös samaa sukupuolta olevien avioliitolle, lehdistönvapaudelle ja ihmisoikeuksille, mutta ei viime aikojen presidenteille. 2000-luvun alkupuolella Streep sytytti keskustelupalstat haukkuessaan toistuvasti Bushia.
Tämä Donald Trumpin mukaan yliarvostettu näyttelijä on tänä päivänä näkyvä hahmo Trumpin vastaisessa liikkeessä.
Valkokankaan kuningatar -kirja esittelee rohkean hahmon, joka uskaltaa ottaa riskejä niin rooleissa kuin oikeassa elämässäkin. Sellaisena hahmona yleisö näkee Meryl Streepin ja se lienee hänen rooleistaan merkittävin.
Erin Carlson: Meryl Streep – Valkokankaan kuningatar. Suomentanut Sirpa Parviainen. Minerva 2020. 357 sivua.