Viime päivinä olemme saaneet huolestuttavia uutisia niin matkailualan kuin teollisuuden näkymistä. Julkiseen keskusteluun on noussut meitä kaikkia järkyttävä UPM:n Kaipolan tehtaan sulkeminen. Kyseessä on kannattava tehdas, joten on vaikea ymmärtää, miksi tehtaan 450 työntekijää joutuvat nyt työttömiksi ja ajetaan alihankintaketjussa mukana olevat pk-yritykset myös ahdinkoon.
On todella epäisänmaallinen päätös sulkea kannattava tehdas tilanteessa, jossa elämme sotiemme jälkeen vaikeinta talouskriisiä ja tarvitsisimme kaikki mukaan ponnisteluihin tästä painajaisesta selvitäksemme. Voisi kuvitella, että hyväosaiset ja jopa miljoonia ansaitsevat yritysjohtajat näyttäisivät tässä esimerkkiä, mutta valitettavasti osalle sana yhteiskuntavastuu ja moraali näyttävät olevan täysin vieraita käsitteitä.
Ahneus on yksi kuolemansynneistä ja onkin pakko kysyä, että mikä on tarpeeksi tai riittävästi, kun on kyse voitontavoittelusta? Esimerkiksi UPM jakoi 1,4 miljardin voitostaan puolet omistajille osinkoina ja UPM:n toimitusjohtajan vuosipalkka on peräti 7 miljoonaa euroa. Tämä on aika paljon miehelle, jonka mielestä suomalainen paperityöläinen ansaitsee liikaa. Ilmeisesti johtajien ei tarvitse perustella mitenkään korvaustensa tai palkkioidensa suuruutta, mutta tavallisten työntekijöiden sen sijaan on ”hävettävä”, jos tai kun vaativat kohtuullista korvausta tekemästään raskaasta työstä?
Fakta on, ettei kapitalistisessa yhteiskunnassa mikään voitto ole tarpeeksi. Aina pitää saada enemmän keinoja kaihtamatta. Tämä kierre jatkuvasta voiton maksimoimisen tavoittelusta on kyseenalaistettava, jos haluamme turvata ekologisesti kestävät teollisuuden työpaikat myös tulevaisuuden Suomessa.
Yhteiskunta on vuosien saatossa tukenut vientiteollisuuden kilpailukykyä monin tavoin. Kelan työnantajamaksut on poistettu, yhteisöveroa laskettu roimasti ja energiaintensiivistä teollisuutta tuettu. Nytkin on luvassa sähköveron lasku minimiin ja historialliset panostukset infrastruktuuriin sekä koulutustason ja osaamisen vahvistamiseen. Lisäksi työntekijöiden ja yritysten järjestäytyminen ja sopimusyhteiskunta luo ja ylläpitää vakautta ja turvallisuutta työmarkkinoilla myös kriisien keskellä. Yhteiskuntarauha on arvo, jota ei kannata aliarvioida silloin, kun puhutaan globaalista kilpailukyvystä.
Lisäksi on muistettava, että suuri osa yrittäjistä ei todellaankaan ajattele, että yritystoiminta on mahdollista vain, jos yritys takoo yhä isompia voittoja omistajilleen. Monet pienyrittäjät pitävät yrityksensä pystyssä, vaikka yritystoiminnan pyörittäminen on monesti kädestä suuhun elämistä. Moni yrittäjä pitää kiinni viimeiseen asti kiinni työntekijöistään, vaikka yrityksellä on välillä vaikeitakin vuosia. Korona-aikana moni pienyrittäjä on joutunut tinkimään omasta palkastaan, joten tässäkin suuryritysten pieni, mutta paljon valtaa omaava huipputuloisten eliitti elää ihan omassa maailmassaan ja omilla säännöillään.
On nurinkurista, että pienituloisia voidaan kyllä moralisoida siitä, että he eivät suostu tekemään työtä, jolla ei pysty edes vuokraa maksamaan. Kun taas valmiiksi tähtitieteellisiä summia tienaavat yritysjohtajat voivat puolestaan kieltäytyä jatkamasta kannattavaa tehdasta ja pistää satoja ihmisiä työttömäksi vain sen takia, että he eivät saa voittoa ”tarpeeksi”. Suomessa työntekijöiden heikkoa irtisanomissuojaa on syytä ryhtyä kiireesti nyt vahvistamaan.
Kansanedustaja Erkki Tuomioja ehdotti ratkaisuksi sitä, että valtio ostaisi Kaipolan tehtaan, mikä on pohtimisen arvoinen asia. Meidän on ennakkoluulottomasti mietittävä uudenlaisia ratkaisuja. Kaipolan tehtaan lopettaminen osoittaa taas kerran, mitä tapahtuu, jos markkinavoimille antaa liikaa valtaa.
Katja Hänninen
Kansanedustaja, vas.
Raahen terästehtaan juurelta
1.9. 16.42 Korjattu Kaipolan tehtaan johtaja UPM:n toimitusjohtajaksi vuosipalkasta puhuttaessa.