Lehtikuva/Laura Ukkonen

Tänään julkaistava Kalevi Sorsa -säätiön raportti kartoittaa kattavasti eriarvoisuuden tilaa Suomessa. Sosiaalinen asema näkyy niin terveydessä kuin koulutuksessakin.

Kalevi Sorsa -säätiö julkaisee tänään tiistaina Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -raportin, joka kokoaa yhteen tuoreimmat tiedot sosioekonomisesta eriarvoisuudesta sekä rasismiin ja ruumiin kokoon liittyvään sukupuolittuneeseen syrjintään Suomessa. Raportin on kirjoittanut 20 tutkijaa yliopistoista ja tutkimuslaitoksista.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija, KTT Marja Riihelä ja Tampereen yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Tuomala vertailivat kirjaa varten tulojen kehitystä eri tuloryhmissä ajanjaksoilla 1966–1990 ja 1990–2017.

Vuosina 1966–1990 tuloerot pienenivät, kun tulojen kasvu oli sitä suurempaa, mitä pienempiin tuloihin mentiin. Vuosina 1990–2017 kehitys on ollut päinvastaista: mitä suuremmat tulot, sitä kovempaa kasvua.

Ensimmäisellä ajanjaksolla 1966–1990 alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien tulot kasvoivat 4,9 prosenttia ja ylimpään prosenttiin kuuluvien tulojen kasvu oli 1,9 prosenttia. Jälkimmäisellä ajanjaksolla vuosina 1990–2017 kasvua alimpaan kymmenykseen kuuluvien tuloissa oli vain 0,8 prosenttia, mutta ylimpään prosenttiin kuuluvien tulot kasvoivat 3,6 prosenttia.

– Tämä tarkoittaa sitä, että kasvun hedelmät ovat 1990-luvulta lähtien päätyneet suurelta osin tulojakauman yläpäähän, Riihelä ja Tuomala selventävät.

ILMOITUS

Sama pätee myös varallisuuden osalta. Varallisuuserojen kasvu on jatkunut myös vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen. Varakkaimman prosentin siivu nettovarallisuudesta kasvoi runsaasta kahdeksasta prosentista 13,5 prosenttiin vuosien 1987–2016 välillä. Samaan aikaan alin 90 prosenttia menetti osuuttaan vajaasta 65 prosentista vajaaseen 55 prosenttiin.

Verojärjestelmä tukee eriarvoisuutta

Myös tuloerot ovat kääntyneet aivan viime vuosina uudelleen kasvuun.

Riihelän ja Tuomalan mukaan tulo- ja varallisuuserojen kasvun 1990-luvulla mahdollistanut verojärjestelmä on olennaisilta osin yhä samanlainen. Näin ollen Suomen verojärjestelmän rakenteet tukevat tulo- ja varallisuuserojen kasvua edelleen.

– Jos tulo- ja varallisuuseroja halutaan kaventaa, olisi perusteltua luopua ansio- ja pääomatulojen eriytetystä verotuksesta ja muuttaa verojärjestelmä kauttaaltaan progressiiviseksi, Riihelä ja Tuomala sanovat.

Sosiaalinen asema näkyy terveydessä

Raportista selviää myös, että Suomessa vanhempien taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen asema sekä lapsuuden ajan elinolosuhteet ennustavat seuraavan polven sosiaalista asemaa ja elämän tapahtumia usealla elämän eri osa-alueella. Näin on siitä huolimatta, että kansainvälisesti vertaillen mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu Suomessa hyvin.

– Lapsuuden perheen sosiaalinen asema ja elinolosuhteet heijastuvat lasten aikuisuuden asemiin niin hyvässä kuin pahassa. Haavoittuvimmassa asemassa ovat ne lapset ja nuoret, jotka ovat varttuneet perheissä, joissa sosiaalinen huono-osaisuus on kasautunut, YTM Niko Eskelinen selittää.

Hän on yksi Eriarvoisuuden periytyminen -luvun kirjoittajista.

Suomessa on myös niin tulojen kuin koulutuksen ja ammattiaseman mukaisia systemaattisia eroja ihmisten terveydessä. Terveyserot ovat sitkeitä siitä huolimatta, että niiden kaventaminen on pitkään ollut politiikan julkilausuttu tavoite.

– Kansanterveys on kehittynyt viime vuosikymmenten aikana pääasiassa positiiviseen suuntaan. Myönteinen kehitys on kuitenkin ollut matalammin koulutetuilla ja pienituloisilla merkittävästi hitaampaa kuin korkeammin koulutetuilla ja paremmin toimeentulevilla. Työttömät ovat tässä mielessä erityisen haavoittuvainen ryhmä, sanoo farmasian tohtori Katri Aaltonen.

Hänen mukaansa terveyseroihin puuttuminen edellyttää puuttumista ”syiden syihin” eli terveyseroja ylläpitäviin rakenteisiin, kuten työttömyyteen ja köyhyyteen.

Rasismi lisää eriarvoisuutta

Koulutus on eriarvoisuuteen puuttumisessa avainasemassa. Karkeasti sanoen lapset hakeutuvat samantasoiseen koulutukseen kuin vanhempansa, mikä ylläpitää eriarvoisuutta.

– Vanhempien koulutuksen yhteys lapsen yliopistokoulutukseen on jopa vahvistunut, sanoo Turun yliopiston väitöskirjatutkija, VTM Sanna Kailaheimo-Lönnqvist.

Hän on yksi Eriarvoisuus koulutuksessa -luvun kirjoittajista.

Koulutuspoluissa on havaittavissa eriytymistä kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvien ja muita äidinkieliä puhuvien välillä. Vieraskieliset nuoret aloittavat muita harvemmin jatko-opinnot toisen asteen jälkeen. Maahanmuuttajien lapset ovat matalammin koulutettuja kuin valtaväestön lapset.

– Tutkimukset osoittavat, että maahanmuuttotaustaisten ihmisten muita matalampi koulutus ei johdu kunnianhimon puutteesta, sanoo KT, dosentti Tuomas Zacheus.

Zacheus oli mukana Suomen Akatemian rahoittamassa TRANSIT-tutkimushankkeessa. Siinä tutkittiin yhdeksäsluokkalaisten ja seurantatutkimuksessa toisen asteen kolmannen luokan opiskelijoiden rasismin ja syrjinnän kokemuksia valituissa helsinkiläisissä ja turkulaisissa kouluissa.

TRANSIT-tutkimuksessa kävi ilmi, että erityisesti ulkonäöltään selvästi valtaväestöstä poikkeavat maahanmuuttotaustaiset nuoret olivat kokeneet monia syrjinnän ja rasismin muotoja, kuten ihonvärinsä takia pilkkaamista.

– Rasismi vaikuttaa ihmisen tulevaisuuden uskoon. Erityisesti opettajien on tärkeää tunnistaa se eikä ohittaa sitä tavanomaisena lasten ja nuorten nahisteluna, Zacheus sanoo.