Syksyllä 2017 Donald Trump ilmoitti, että Yhdysvallat aikoo siirtää suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin.
Gazassa asuva palestiinalainen runoilija ja toimittaja Ahmed Abu Artema oli tuohon aikaan kävelemässä lähellä rajaa. Hänen ystävänsä sanoi: ”Katso, tuossa on raja, joka erottaa meidät alkuperäisistä kylistämme ja kaupungeistamme. Linnut voivat kulkea vapaasti, mutta me emme voi, koska olemme palestiinalaisia”.
– Muistan, miten surulliseksi tulin. Miksi me ihmiset emme voi olla kuin linnut: kun ne haluavat lentää, ne lentävät tuntematta rajoja, muisteli Abu Artema yleisötilaisuudessa maanantaina Helsingissä.
– Muutama päivä myöhemmin tuli mieleeni: entä jos 200 000 palestiinalaista lähtisi rauhanomaisesti ylittämään Gazan rajaa. On parempi yrittää, kuin kuolla hitaasti ja hiljaisesti Gazaksi kutsutussa suuressa vankilassa.
Kuolemaan lukitut
Tammikuussa 2018 Abu Artema kirjoitti Facebookiin unelmastaan, että pakolaiset marssisivat rajalle ja sen yli entisiin koteihinsa nykyisen Israelin alueelle. Kirjoitus päättyi hashtagiin #GreatReturnMarch.
– Tämä kosketti gazalaisten sydäntä, koska he tuntevat olevansa sietämättömässä tilanteessa.
Maaliskuussa 2018 ensimmäiseen suureen paluumarssiin osallistui noin satatuhatta palestiinalaista.
– Mukaan tuli naisia, perheitä, vanhoja ihmisiä.
Abu Artema oli Facebookissa julistanut marssien periaatteet. Ne olivat aloite ruohonjuuritasolta, rauhanomaisuus, jatkuvuus ja ainoana tunnuksena Palestiinan lippu, ei eri fraktioiden tunnuksia. Marssien pohjana on YK:n päätöslauselma 194, joka vahvistaa palestiinalaispakolaisten oikeuden paluuseen.
Abu Artema vertaa tilannetta henkilöön, joka on lukittuna huoneeseen. Häneltä on viety vesi ja ruoka, hän tuntee, että hänet on jätetty kuolemaan.
– Hän huutaa vapautta. Hänelle ainoa vaihtoehto on yrittää murtaa ovi.
Elinkelvoton Gaza
Vuonna 2012 YK:n raportissa arvioitiin, että Gazasta tulee elinkelvoton vuoteen 2020 mennessä. Nyt on se vuosi alkanut, ja tilanne on karu.
Gazan terveydenhoitojärjestelmä on romahtanut, juomavedestä suuri osa on saastunutta, nuorista 70 prosenttia on työttömiä, suuri osa Israelin vuonna 2014 pommittamista taloista on yhä korjaamatta. Israel rajoittaa tiukasti rakennusmateriaalien saamista.
Suunnilleen Espoon kaupungin kokoisella alueella asuu 2,2 miljoonaa ihmistä, joista 70 prosenttia on pakolaisia tai heidän jälkeläisiään.
–Sadat ihmiset ovat kuolleet, koska he eivät pääse sairaalahoitoon muualle Palestiinaan. Se vaatisi luvan Israelilta, mikä voi kestää kuukausia ja toisinaan sitä ei tule ollenkaan.
Miksi ammutaan kovilla?
Moni muistaa keväältä 2018 kyynelkaasun täyttämät uutiskuvat Gazan rajalta. Suuria paluumarsseja on siitä lähtien järjestetty joka perjantai. Israelin sotilaat ovat viime vuoden loppuun mennessä surmanneet niissä Abu Arteman mukaan yli 300 ihmistä ja yli 30 000 on saanut vammoja.
Miksi Israelin hallitus päätti, että marssijoita aletaan ampua kovilla panoksilla? Abu Arteman mukaan marssijat eivät ole aiheuttaneet minkäänlaista uhkaa Israelin sotilaille.
– Yksi syy on se, ettei Israel halua uhrien äänen kuuluvan. Se haluaa pitää yllä mielikuvaa Lähi-idän ainoasta demokratiasta, vauraudesta ja vakaudesta. Israel ei halua maailman näkevän sitä, että tämän kuvan takana on miljoonia uhreja.
Toinen syy on Abu Arteman mukaan rankaisemattomuus. Kukaan ei vaadi Israelia tilille.
Psykologiset muurit
Useimmat myöntävät Abu Arteman mukaan nykyään sen, että Etelä-Afrikan apartheid oli hirveää eikä sitä voinut hyväksyä. Mutta yhä tänä päivänä Israel kohtelee ihmisiä etnisyytensä perusteella.
– Eräs Yhdysvalloissa asuva juutalainen ystäväni sanoi olevan epäreilua, että halutessaan hän voisi koska tahansa muuttaa Israeliin. Hänet toivotettaisiin tervetulleeksi, hän saisi kansalaisuuden ja hänelle järjestettäisiin asunto.
”On parempi yrittää, kuin kuolla hitaasti ja hiljaisesti Gazaksi kutsutussa suuressa vankilassa.”
”Mutta sinä Ahmed, et karkotettujen jälkeläisenä voi tulla takaisin. Entäpä jos minä luovuttaisin muutto-oikeuteni sinulle?” kertoi Abu Artema ystävänsä sanoneen.
Abu Artema korosti, etteivät ongelma ole israelilaiset ihmisinä, vaan järjestelmä, joka perustuu miehitykseen, karkotukseen ja apartheidiin.
– Muurit ovat tragedia myös israelilaisille. Tulevat sukupolvet kasvavat rasismin, pelon ja psykologisten muurien sisällä. Israelilaiset pelkäävät, että palestiinalaiset tekevät heille saman, minkä he ovat tehneet palestiinalaisille.
Todellinen turvallisuus perustuu Abu Arteman mukaan oikeudenmukaisuudelle, tasa-arvolle ja rinnakkainelolle.
– Rauha on mahdollista saavuttaa. Se on pitkä ja vaikea projekti. Mutta se on ainoa vaihtoehto, sanoi Ahmed Abu Artema.
Abu Arteman suku on lähtöisin Ramlesta, joka nykyään on Israelin aluetta.