Rani-Henrik Andersson

Yhdistyneet kansakunnat on julistanut elokuun 9. päivän maailmanlaajuiseksi alkuperäiskansojen päiväksi. Päivä korostaa alkuperäiskansojen kulttuureiden monimuotoisuutta ja erilaisuutta.

Pohjois-Amerikan tutkimuksen yliopistonlehtori Rani-Henrik Andersson Helsingin yliopistosta kertoo maailman kielistä suuren osan kuuluvan alkuperäiskansojen kieliin. Alkuperäiskansat myös asuttavat eräitä maailman biodiversiteetiltään monimuotoisimpia alueita. Alkuperäiskansoiksi luokiteltavia kansoja on kaikilla maailman mantereilla.

– Joillakin alueilla heidän kulttuurinsa ovat vuosisataisen kolonialismin vuoksi lähes tuhoutuneet, toisilla alkuperäiskansat ovat edelleen vahvasti läsnä. Kysymys siitä, miten alkuperäiskansaisuus määritellään, on ollut hankala, ja liittyy kysymyksiin maanomistuksesta, kulttuurista, kielestä mutta myös identiteetistä, Andersson kertoo.

Tasavertaisuutta ei vieläkään ole

Alkuperäiskansat ovat vuosikymmeniä vaatineet tasavertaista roolia kansainvälisten toimijoiden joukossa. Vuonna 1989 YK:n alainen ILO laati itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen, joka on parhaimmillaankin eräänlainen kompromissi eikä tyydytä kaikkia alkuperäiskansojen vaatimuksia, ja toisaalta monet valtiot, Suomi mukaan lukien, eivät ole sitä ratifioineet.

Tänä päivänä alkuperäiskansat saavat äänensä kuuluviin esimerkiksi YK:n organisaatioiden kautta.

–YK auttaa alkuperäiskansoja tuomaan esiin omia kulttuureitaan mutta myös lisäämään muiden tietoisuutta heistä ja heidän tavoistaan sekä poliittisesta ja taloudellisesta tilanteestaan.

ILMOITUS

Alkuperäiskansoiksi luokiteltavia kansoja on maailmassa satoja ja heidän kulttuurinsa, maailmankuvansa ja kulttuuriset ja poliittiset tilanteensa ovat hyvin erilaisia, mutta paljon yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Alkuperäiskansat kärsijän roolissa

–Ei liene epäselvää kenellekään, että alkuperäiskansat ovat joutuneet eurooppalaisperäisen kolonialismin ja imperialismin kärsijöiksi kaikkialla maailmassa ja olisi naivia kuvitella, että kolonialismiin perustuva ajattelumalli ja käytöstavat olisivat poistuneet maailmasta, Andersson sanoo.

Alkuperäiskansat kokevat yhä syrjintää, heillä on taloudellisia ongelmia ja he joutuvat puolustamaan jäljellä olevia maitaan niin kaivosyhtiöitä, metsänhakkaajia kuin öljynporaajiakin vastaan.

–Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa alkuperäiskansat ovat pyrkineet estämään suurten öljyputkien viemisen maidensa halki, ja Suomessa saamelaiset joutuvat jatkuvasti kamppailemaan niin suomalaisia kuin ulkomaisia kaivosyhtiötä tai Jäämeren rataa vastaan.

Positiivista kehitystä ongelmista huolimatta

Anderssonin mukaan monista ongelmista huolimatta positiivistakin kehitystä on tapahtunut.

–Erilaiset alkuperäiskansojen liikkeet, kuten Idle No More, NoDAPL ja Suohpanterror, ovat ottaneet voimakkaasti kantaa alkuperäiskansojen asemaan eri puolilla maailmaa. Myös kulttuurien ja kielten elvyttäminen on tullut merkittäväksi osaksi alkuperäiskansojen omia opetussuunnitelmia niin Latinalaisessa Amerikassa, Australiassa kuin Uudessa Seelannissakin.

Alkuperäiskansat ovat olleet hyvin esillä myös taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Vaikka nykyään alkuperäiskansojen suhdetta luontoon ei enää ajatella stereotyyppisenä, lähes mystisenä yhteytenä,on Anderssonin mukaan kuitenkin totta, että heidän suhteensa luontoon poikkeaa länsimaisesta. Alkuperäiskansoilla ihmiset ovat osa luontoa ja siihen kuuluu niin näkyvä kuin näkymätönkin maailma.

–Kyse on eräänlaisesta kokonaisvaltaisesta luontokäsityksestä, jossa ihminen on vain osa kokonaisuutta, eikä hänellä ole oikeutta hallita tai riistää luontoa.

Monet alkuperäiskansat niin arktisella alueella kuin Amazonialla kokevat ilmastonmuutoksen vaikutukset hyvin konkreettisesti, sillä se vaikuttaa suoraan heidän elinkeinoihinsa.

–Läheskään kaikki alkuperäiskansat eivät tänä päivänä elä sen enempää ”luonnon armoilla” kuin muutkaan maailman ihmiset, mutta monien elinkeinot ovat suoraan kytköksissä ympäristössä tapahtuviin muutoksiin.

Myös akateemisessa maailmassa alkuperäiskansojen käsitykset ja tieto ovat tulleet entistä enemmän osaksi länsimaista tieteellistä tutkimusta, ja monissa yliopistoissa on perustettu erityisiä Indigenous Studies -ohjelmia, joissa tutkimusta tehdään alkuperäiskansojen käsitykset ja näkemykset huomioiden.