Kun Harry Salmenniemi (s. 1983) alkoi 17-vuotiaana kirjoittaa, ei hänellä ollut kirjailijan työstä vielä selkeää unelmaa.
– Kirjoitan pääasiassa pysyäkseni elossa. Kirjoitustauot eivät tee minulle hyvää. Kysymys on ennen muuta omasta kamppailustani kaaosta, hulluutta ja kuolemaa vastaan, Salmenniemi kertoo.
Esikoisrunokokoelma Virrata että (Otava 2008) syntyi lähes yhdeltä istumalta Venetsiassa.
Seuraava kokoelma, Texas, sakset (Otava 2010) oli pidempi prosessi. Salmenniemi lähetti kustantajalle ensimmäisen, hajanaisen käsikirjoituksen nöyrien pahoitteluiden kera Melbournesta. Samalla hänen kustannustoimittajakseen tuli Antti Arnkil, jonka kanssa yhteistyö on jatkuu nykyäänkin.
Ulkopuolinen tuki oli Salmenniemen uran alussa vahvaa, ja siitä voi kiittää esimerkiksi Jyväskylän kirjailijataloa, jossa hän köyhänä opiskelijana viimeisteli kirjansa Texas, sakset. Teoksesta tuli ahdistunut kollaasi, suomalaisen nykyrunouden klassikko, jossa kirjasinkoot ja typografian eri keinot vaihtelevat. Teos voitti Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2010.
– Kirjoittaminen on minulle kuin tulipalon sammuttamista. Ei sitä mieti, kuka siellä asuu, kun sammuttaa vaan. Tai kirjoittaa, Salmenniemi kuvaa.
Kirjoittamisen pakko on kova, eikä lukijaa tule miettiä kirjoitusvaiheessa.
Kynä ja paperi
Runojä-kokoelman jälkeen Salmenniemi kyllästyi koneella kirjoittamiseen ja alkoi kirjoittaa käsin paperille. Sillä tiellä hän on pysynyt tähän päivään saakka. Tavallisesti työhuoneen kirjoituspöydällä lepää valkoinen paperi ja mustekynä uutta työpäivää varten.
– Usein lukiessani omia tekstejäni naputan kynällä rytmiä pöytään. Se auttaa paljastamaan, onko jossakin jotakin liikaa, pettääkö jokin kohta, kuvailee kirjailija rytmin muodostumista kirjoissaan.
Runouden saralla Salmenniemen päätyö on valtava runokokoelma Yö ja lasi (Siltala 2018).
– Ikuisuusprojekti, jota tein 12 vuotta. Se on minulle kirjoistani kaikista rakkain. 330-sivuinen, ylisuuri veistospuisto, hän kuvailee teostaan.
”Kirjoittaminen on minulle kuin tulipalon sammuttamista.”
Salmenniemi on nyt julkaissut kolme novellikokoelmaa: Uraanilamppu, Delfiinimeditaatio ja Uhrisyndrooma. Novellikokoelmat ovat saaneet kiinnostuneen vastaanoton. Viisiosaisen sarjan neljäs osa julkaistaan ensi vuonna.
– Novellikokoelmillani on jokseenkin rajatut aiheet. Uraanilampun teemoja ovat ekokatastrofi, fasismin uusi nousu ja salaatit. Delfiinimeditaatio kertoo suolistosta, unista ja päättäjistä, Uhrisyndrooma sodasta, sukutraumoista ja rakkaudesta.”
Onko kirjoilla jokin tietty sanoma?
– Yleisesti toivoisin, että tuotannostani ei paljastuisi mitään yksittäistä suurta sanomaa. Sen sijaan toivoisin, että kirjani voisivat osaltaan todistaa, että kirjallisuus on kiehtovaa ja kiinnostavaa.
Perhe-elämän intensiteettiä
Harry Salmenniemi on tehnyt myös lukuisia yhteistyöprojekteja, muun muassa Mannerlaatta-elokuvaa yhdessä ohjaaja Mika Taanilan kanssa. Salmenniemi kiittää runsasta kollegakuntaansa vankasta tuesta. Hän kertoo, että yksikään käsikirjoitus ei lähde eteenpäin ennen kuin Kristian Blomberg ja Juri Joensuu ovat hyväksyneet tekstin. Myös kustannustoimittaja Antti Arnkil on ollut vuosien ajan korvaamaton tuki.
Juri Joensuun ja edesmenneen runoilija Marko Niemen kanssa Salmenniemi koosti myös Vastakaanonin, 2010-luvun suomalaisen kokeellisen runouden antologian. Prosessi oli työläs, mutta synnytti tärkeän kokoelman kirjallisuutta, joka olisi muutoin hukkunut blogien ja kirjallisuuslehtien katoavaan kenttään.
Mutta mitä kirjailija ajattelee tulevaisuudestaan?
– Asiat ovat hyvin, kunhan saan tehdä työtä ja seurata, kun lapsi kasvaa. Joka aamu, viimeistään kahdeksalta tulen työhuoneelle ja iltapäivällä lähden leikkipuistoon perheen kanssa. Elämä on huomattavasti rauhallisempaa kuin nuorena.
Entä mikä häntä kiinnostaa tällä hetkellä?
– Perhe-elämän intensiteetistä haluaisin kirjoittaa, mutta paradoksaalisesti se on lähes mahdotonta heti, kun lähtee kotoa ulos. Kirjoittaminen seuraa tapahtumia perässä. Se on vähän niin kuin fantastinen matka, josta on jälkikäteen vaikea toisintaa olennaisinta, Salmenniemi selittää.
Kotimaisen kirjallisuuden nykytila on kirjailijan mielestä hyvä. Kirjoja julkaistaan paljon sekä runouden että proosan saralla. Kenttä on kuitenkin niin ristiriitainen, että siitä on vaikeaa sanoa mitään yhtenäistä. Käännöskirjallisuudesta hän on sen sijaan hieman huolissaan. Runoja käännetään aivan liian vähän.
Myös nuorista kirjailijoista hän on huolissaan. Heitä tulisi tukea paremmin uran alkuvaiheessa. Liian moni karsiutuu kelkasta, koska taidemaailma on raadollinen, varsinkin taloudellisesti.
Yleisesti ihmisten tulisi lukea runsaasti ja eri tekstilajeja, ajattelee Salmenniemi. Hän lukee itse paljon.
Häneen vaikuttaneita kirjailijoita ovat muun muassa Gertrude Stein ja Eeva-Liisa Manner. Kiinalaisen Po Chü-in runot vaikuttavat niin voimakkaasti, että välillä Salmenniemi ei lue juuri muuta.
– Välillä ihastus palaa mieleen vuosien päästä, toteaa hän kirjoista, joita on lukenut kauan sitten.
Kuvittelun kyky auttaa selviämään elämässä ja rutiinien keskellä.
– On lohduton ajatus, jos ihmiset pelkästään suorittavat elämää.
Vaikka Harry Salmenniemi on kiireinen, hän tuntuu nauttivan jokaisesta hetkestä.
Korjattu otsikosta Salmenkivi Salmenniemeksi.