Valko-Venäjän turvallisuusjoukot pidetättivät pari päivää sitten 33 venäläistä Gruppa Vagneran, Wagnerin yksityisarmeijan sotilasta. Heitä syytetään epäjärjestyksen valmistelusta ja presidentinvaalien häiritsemisestä.
Syyttäjäviranomainen on keksinyt, että viikkoja sitten pidätetyt Sjarhei Tsihanouski ja Mikola Statkevish, jotka pyrkivät opposition ehdokkaiksi, ovat suunnitelleet yhdessä Wagnerin sotilaiden kanssa laajoja levottomuuksia.
Syytökset sopivat yhteen presidentti Aljaksandr Lukašenkan puheiden kanssa siitä, että ulkopuolisten provosoimat levottomuudet ovat uhkaamassa ennen vaaleja.
Keskeisenä sanomana on vaatimus avoimista ja rehellisistä vaaleista ja viranomaisten painostuksen ja väkivallan lopettaminen.
Lukašenka syyttää Venäjää presidentin valintaan sekaantumisesta ja vaatii siltä selitystä. Hän haluaa näyttäytyä maan suvereenisuuden puolustajana ja näin vahvistaa asemiaan vaaleissa.
Lukašenkan odotetaan käyttävän syytöksiä tekosyynä kiristää turvallisuusjoukkojen ja poliisin otteita mielenosoituksia ja jopa Svjatlana Tsihanouskajan, opposition ehdokkaan, vaalitilaisuuksia kohtaan.
Kuvaavaa on, että Tsihanouskajan vaalitilaisuudet keräävät tuntuvasti enemmän väkeä kuin Lukašenkan esiintymiset, vaikka virastot ja teollisuuslaitokset velvoittavat työntekijöitään osallistumaan niihin.
Tuleva viikonloppu ja seuraava viikko näyttävät, kuinka pitkälle Lukašenka on valmis voimatoimissaan menemään.
Välilaskulla matkalla Afrikkaan vai kumousaikeissa?
Wagnerin sotilaiden majoittumisesta Minskin lähellä sijaitsevaan lomakeskukseen on kaksi selitystä.
Sekä Venäjän lähettiläs Minskissä että ulkoministeriö Moskovassa kertovat sotilaiden olevan matkalla Minskin ja Istanbulin kautta ”kolmanteen maahan”. Turvallisuusjoukot löysivät miehiltä Sudanin rahaa ja sudanilaisia puhelinkortteja. Venäläisten mukaan miehet odottivat matkalippuja jatkolennolle.
Lukašenkan selitys taas on tukeutuminen Valko-Venäjälle järjestämään levottomuuksia yhdessä opposition johtomiesten kanssa. Yhteistyöstä Wagnerin sotilaiden kanssa syytetyt tosin ovat jo pitempään olleet pidätettyinä.
Vaikka Venäjä on käyttänyt Wagnerin sotilaíta useissa maissa ja vaikka Venäjällä on taipumus sorkkia toisten maiden sisäisiä asioita, sen selitys näyttää – ainakin tämän hetken tiedon valossa – luotettavammalta. Minsk on se lentokenttä, jonka kautta liikenne Venäjälle ja Venäjältä on viime aikoina kulkenut.
Vaikuttaa siltä, että ”tilaisuus teki varkaan”: Lukašenkan hallinto havaitsi saaneensa sopivan tilaisuuden osoittaa väitteet ulkomaisista levottomuuksien lietsojista tosiksi ja leimata näkyvät opposition edustajat näiden apureiksi.
Kolmen naisen johtama kampanja
Svjatlana Tsihanouskajasta tuli presidenttiehdokas, kun Lukašenkan hallinto esti neljän oppositioehdokkaaksi pyrkineen aikeet. Sjarhei Tsihanouski, Mikola Statkevish ja Viktar Babaryka teljettiin kiven sisään, ja Valeri Tsepkalon ehdokaslistan allekirjoittajista hylättiin sopiva määrä.
Tsihanouskajan rinnalla kampanjoi kaksi naista, Veronika Tsepkalo ja Maria Kolesnikova, joka on Babarykan entinen kansliapäällikkö. Sen keskeisenä sanomana on vaatimus avoimista ja rehellisistä vaaleista ja viranomaisten painostuksen ja väkivallan lopettaminen.
Jo pitempään jatkuneet mielenosoitukset samoin kuin satojen valkovenäläisten jonottaminen helteisessä kesässä voidakseen allekirjoittaa oppositionehdokkaan listan osoittavat, etteivät ihmiset enää pelkää entiseen tapaan.
Kuvaavaa ilmapiirille kuitenkin on, että Svjatlana Tsihanouskaja lähetti lapset isoäidin kanssa ulkomaille pelätessään mahdollista lasten huostaanottoa. Valeri Tsapkalo puolestaan sai vinkin poistua maasta välttääkseen lasten huostaanoton ja lähti kahden poikansa kanssa Moskovaan.
Lukašenka pelkää
Presidentti Lukašenka osoittaa toimillaan olevansa huolissaan ja pelkäävänsä, ei häviötään vaaleissa, sillä hallinto kyllä turvaa valituksi tulon, vaan näyttäytymistään haavoittuvana.
Hän on luonut julkikuvastaan korostetun miehistä. Hän on alleviivannut, ettei valtion johtaminen ole sopivaa naiselle. Naisehdokkaan näkyvän menestys olisi kolhu miehuudelle.
Taloudellinen kriisi ja epäonnistuminen koronaepidemian hoitamisessa ovat syöneet luottamusta Lukašenkaa kohtaan. Hänen tosiasiallisesta kannatuksestaan ei ole luotettavaa tietoa, koska mielipidetiedustelut on maassa kielletty.