Suihkulähde solisee ja vihreät kummut siintävät taustalla, kun istun jyhkeän kivipöydän äärelle Espoon Ämmässuolla – tunnelma ei voisi vähempää muistuttaa kaatopaikkaa. Eikä Ämmässuo sitä enää olekaan, sillä kolmessa vuosikymmenessä läjitysalueesta on tullut ekoteollisuuskeskus.
Pieni vehreä keidas Ämmässuon yli sadan hehtaarin jätteenkäsittelyalueella on erikoisuus, joka kertoo toiminnan monipuolisuudesta.
Nykyisin paikka toimii materiaalivirtojen jalostajana, jossa hyödynnetään pääkaupunkiseudun jätteiden ainesosat viimeiseen jakeeseen asti. Ämmässuon ekoteollisuuskeskus ottaa vastaan lähes kaikkia poisheitettyjä materiaaleja ja pyrkii kehittämään niille uuden elämän.
Kesän odotetuin kokeilu on pörriäisbaari.
– Täällä toisen jätteestä tulee toisen raaka-aine, ja materiaalien arvo säilyy uusiotuotteina, kertoo Ämmässuon käyttöpäällikkö Tiila Korhonen HSY:ltä.
Paljon on muuttunut siitä, kun Ämmässuo avattiin 1987 palvelemaan kasvavan pääkaupunkiseudun kaatopaikkana. Entiset lokkiparvien kansoittamat jätevuoret ovat vaihtuneet paljaisiin nurmikenttiin, ja alue on kuin pieni kylä, jossa jokaisella materiaalilla on oma paikkansa. Sekaläjitys Ämmässuolla loppui vuonna 2014, kun pääkaupunkiseudun sekajätettä alettiin polttaa Vantaan energian jätteenpolttolaitoksessa.
kiertotalouden häntä
Ämmässuon identiteetin muutos kertoo, mitä aikamme muotisana, kiertotalous, käytännössä tarkoittaa. Nyt pyritään siihen, että jätettä ei jäisi lainkaan. Neitseellisten materiaalien rajallisuus on ymmärretty, ja ratkaisuja etsitään jatkojalostuksesta.
– Kiertotalouden periaate on materiaalien suljettu kierto, ja Ämmässuolla nähdään nyt kiertotalouden häntä. Täällä käsitellään se osa materiaalista, joka ei kulje eteenpäin jatkuvan kierron kehässä, kuvailee Ekomon liiketoiminnan kehityspäällikkö Tuomas Räsänen.
Raskas liikenne käy vilkkaana Ämmässuolla, kun kuorma-autot kippaavat lastinsa ja kaivinkoneet kauhovat materiaaleja kasoihin. Jokainen tuleva ja menevä lasti kulkee vaa’an kautta, ekoteollisuuskeskuksen toiminnoista pidetään tarkkaa kirjanpitoa. Yleisimmät käsiteltävät materiaalit ovat tuhka, kuona, viherjäte, puhdas ja käsitelty puu, erilaiset maa- ja kiviainekset sekä rakentamisen ylijäämä.
Ämmässuolle tulee vuosittain noin 350 000 tonnia tavaraa, josta noin yksi prosentti loppusijoitetaan, ja kaikki muu jäte jalostetaan uusiksi tuotteiksi. Suomi on jätehuollon edelläkävijämaita, ja vuonna 2010 Ämmässuolla käyttöönotettu kaasuvoimala on Euroopan suurimpia kaatopaikkakaasun hyödyntäjiä. Voimala tuottaa Ämmässuon vanhasta kaatopaikasta syntyneestä kaasusta sähköä 15 megawatin teholla, minkä ansiosta alue on energialtaan omavarainen. Sähköä riittää yli oman käytön vuositasolla noin 8000 omakotitalon tarpeiden verran.
Syntypaikkalajittelu oleellista
Eräs Espoon Ämmässuon päätoiminnoista on biojätteen käsittely, joka perustuu osavirtamädätykseen. Biojätteen hienojakoisempi aines ohjautuu mädätettäväksi biokaasulaitokseen, ja karkeampi aines kompostoidaan mullaksi. Menetelmä tehostaa biojätteen sisältämän energian ja ravinteiden hyötykäyttöä.
– Biojäte on meille arvokasta raaka-ainetta, ja biokaasun tuotanto osavirtamädätyksessä on tavallista kompostointia ekologisempaa, kertoo Tiila Korhonen.
Ämmässuolle tuodaan Vantaalta suuria määriä sekajätteen käsittelystä syntynyttä kuonaa ja tuhkaa. Kuonasta erotetaan magneettiset ja ei-magneettiset metallit hyötykäyttöön. Kloridipitoisuuden takia vaaralliseksi luokiteltu tuhka stabiloidaan ja loppusijoitetaan vaarallisen jätteen soluun.
Tarjolla ovat kaavat ja ympäristöluvat, uusiutuva energia sekä sopiva sijainti.
Tuhkan haitta-ainepitoisuudet riippuvat poltettavan jätteen laadusta. Mitä paremmin esimerkiksi metallit ja paristot on eroteltu omaksi jätteekseen, sitä vähemmän tuhkassa on haitta-aineita.
– Huolellinen syntypaikkalajittelu on kaiken jätteen osalta oleellista. Kun käsiteltävät jakeet ovat mahdollisimman puhtaita, on materiaalien jatkojalostus laadukkaampaa, muistuttaa Korhonen.
Kokeiluja uusiotuotteilla
Kaatopaikan loppumisen myötä Ämmässuolla avautui tilaa ekoteollisuudelle. Ekomo houkuttelee yrityksiä alueelle kiertotalouden symbiooseihin toisten yritysten ja HSY:n kanssa. Paikan etuna on toimiva perusinfra: tarjolla ovat kaavat ja ympäristöluvat, uusiutuva energia sekä sopiva sijainti. Saatavilla oleva raaka-aineiden kirjo mahdollistaa kokeiluja erilaisilla materiaalimiksauksilla.
Tällä hetkellä alueella toimii alle kymmenen yritystä, ja uusista yhteistyöhankkeista neuvotellaan. Esimerkiksi NCC murskaa Ekomossa vanhaa kiviainesta ja tuottaa siitä uusioasfalttia, ja Delete tekee purkubetonista uusiokiviainesta. Lassila&Tikanoja ja Remeo tehostavat rakennus- ja purkujätteen hyödyntämistä, sekä Fortum kehittää hevosen kuivikelannasta ja sahanpurusta biopolttoainetta.
– Ekomossa kokeillaan myös eristevillan ja kattohuovan hyödyntämistä. Uusia materiaalien käyttökohteita tutkitaan koko ajan, kertoo Tuomas Räsänen.
Puhdasta kaupunkiseutua
Modernin jätteenkäsittelyn tavoite on puhtaan kaupunkiseudun aikaansaaminen. Kun sekajäte on poissa ja kaikki materiaalit on jaoteltu omiin kasoihinsa, Ämmässuo on siisti ja ilmakin raikas. Kaatopaikan hajuhaitat ovat vain muisto, joka saattaa aktivoitua lievästi kompostien aumauksen aikana muutamaksi tunniksi kuukaudessa.
– Biojäte käsitellään sisätiloissa, joissa on hyvät hajunpoistolaitteet. Vain tuulisella ilmalla aumojen kääntämisen ajaksi hajua voi ilmetä, kertoo Tiila Korhonen.
Kesän odotetuin kokeilu on NCC:n kanssa toteutettu pörriäisbaari. Vanhoihin puunpalasiin ja kantoihin porattuihin reikiin odotellaan hyönteisiä pölyttämään loppukesästä Ämmässuolle nousevaa kukkaisniittyä.
HSY tekee kokeiluja vieraslajien kitkemiseksi, ja pörriäisbaarin viereen on levitelty kivituhkaa, jonka on tarkoitus tukahduttaa alkuperäiskasveilta ravinteita vievä lupiini. Lupiinin kasvussa on jo näkyvissä selvä raja siinä, missä kivituhkalla peitetty maa alkaa ja loppuu.
Taustalla siintää metsäinen vihervyöhyke, joka tarjoaa hyvät olosuhteet ulkoiluun ja lintujen tarkkailuun. Alueella elää runsas lintukanta, kuten kattohaikaroita, korppeja ja kotkia. On joukossa myös muutama lokki, vaikka niiden kirkuna ei enää viillä korvia Ämmässuon alkuaikojen tapaan.