Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan päätti viime perjantaina, että Istanbulissa sijaitseva historiallisesti arvokas Hagia Sofia palautetaan museosta moskeijaksi.
Tätä ennen Turkin korkein oikeus oli päättänyt, että Hagia Sofian asema museona voidaan poistaa.
Hagia Sofia rakennettiin kristilliseksi kirkoksi vuonna 537. Vuonna 1453 ottomaanien vallattua silloisen Konstantinopolin Hagia Sofia muutettiin moskeijaksi. Vuonna 1935 siitä tehtiin museo; tämä liittyi Kemal Atatürkin politiikkaan maallisen valtion luomiseksi ja uskonnon erottamiseksi siitä.
EU:n ulkoministerit tuomitsivat maanantaina Hagia Sofian muuttamisen museosta moskeijaksi.
Euroopan unionin ulkoministerit tuomitsivat maanantaina Erdoğanin päätöksen. Heidän mukaansa päätös ”väistämättä ruokkii epäluottamusta, vahvistaa uskonnollisten yhteisöjen jakolinjoja ja heikentää yhteistyön edellytyksiä”.
Erikseen Turkin päätöksen tuomitsi vielä EU-parlamentin suurin ryhmä, keskustaoikeiston EPP, johon Suomesta kuuluvat kokoomus ja kristillisdemokraatit.
Erdoğanin taktikointia
Minä ihmettelen EU:n ulkoministerien lausumaa suuresti.
Sinänsä ulkoministeriön arvio Erdoğanin päätöksen seurauksista on varmasti oikea.
Lisäksi Hagia Sofian muuttaminen moskeijaksi on Erdoğanilta puhdasta taktiikkaa. Hän vetoaa uskonnollishenkiseen kannattajakuntaansa. Taustalla voi olla huomion kiinnittäminen muualle Turkin talousvaikeuksista ja Erdoğanin AKP-puolueen heikkenevästä kannatuksesta.
Eikä Istanbulissa varmaan ole pulaa moskeijoista. Niitähän on Erdoğanin kaudella rakennettu lisää.
Mutta silti: onko EU:n asia puuttua tähän? On monta asiaa, joita EU voisi Erdoğanin Turkissa paheksua. Onko juuri tämä sellainen?
Entä Unkari ja Puola
Jos asiaa olisi minulta kysytty, olisin pitänyt Hagia Sofian mieluummin museona. Mutta minusta se kuuluu Turkin itsemääräämisoikeuden alueeseen. Vaikka moskeijapäätös olisi typerä, ei siinä nyt varsinaisesti loukata ihmisoikeuksia. Sellaistakin Turkissa tapahtuu.
EU ei pysty omissa jäsenvaltioissaan Unkarissa ja Puolassa estämään sitä, että maiden historiaa kirjoitetaan uudelleen valtaapitävien nationalististen oikeistopopulistipuolueiden pirtaan sopivaksi. Unkarissa ja Puolassa muokataan museoita ja kulttuurilaitoksia tämän kertomuksen osiksi.
Onko ulkoministerien lausuma identiteettipolitiikkaa, kun kyseessä on alkuaan kristillinen kirkko Hagia Sofia?