Sään ääri-ilmiöistä puhutaan paljon, mutta yksiselitteistä määritelmää niille ei ole. Niillä tarkoitetaan sekä hyvin poikkeuksellisia sääilmiöitä että sellaisia sääilmiöitä, jotka aiheuttavat huomattavaa tuhoa, vaikka eivät olisikaan erityisen poikkeuksellisia (esimerkiksi voimakkaat myrskyt).
Hetkellisten sääilmiöiden ohella ääri-ilmiöihin lasketaan myös pidemmän ajanjakson ilmiöt kuten kuivuus ja tulvat tai helle- ja sadejaksot.
Maailmanlaajuisesti ilmastonmuutos nostaa lämpötiloja, lisää toisaalta kuivuutta ja toisaalta rankkasateita sekä voimistaa myrskyjä.
Sadepäivien määrä kasvaa talvella ja rankkasateet lisääntyvät kesällä.
Meteorologi Lea Saukkonen kertoo kirjassaan Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen säihin.
Globaalisti tiedetään, että ilmastonmuutos nostaa lämpötiloja pohjoisessa enemmän kuin lähempänä päiväntasaajaa. Arktisilla alueilla ilmasto lämpenee kaksinkertaisella vauhdilla verrattuna koko maailman keskiarvoon.
Verrattuna esiteolliseen aikaan Suomen ilmasto on lämmennyt noin kaksi astetta, kun globaali lämpeneminen on ollut yhden asteen luokkaa.
Sateet lisääntyvät
Vaikka yksittäistä sääjaksoa ei voikaan suoraan sitoa ilmastonmuutokseen, antoi poikkeuksellinen viime talvi esimakua siitä, mitä on odotettavissa. Etelärannikolle ei tullut lainkaan pysyvää lumipeitettä eikä ollenkaan termistä talvea.
Terminen talvi tarkoittaa sitä, että vuorokauden keskilämpötila on yhtäjaksoisesti vähintään 10 vuorokauden ajan nollan alapuolella.
Pakkastalviakin on silti vielä tulossa, mutta keskimäärin talvet lämpenevät ja lyhenevät. Talvet ovat siirtyneet noin 300 kilometriä pohjoisemmaksi, eli 1980-luvun tyypillinen Lahden talvi on nykyisin tyypillinen Joensuun talvi.
Sateiden odotetaan lisääntyvän Suomessa. Sadepäivien määrä kasvaa talvella ja rankkasateet lisääntyvät kesällä. Erityisesti Etelä- ja Lounais-Suomessa talvisateet tulevat yhä useammin vetenä.
Sademäärien kasvu luultavasti lisää myös tulvia.
Ilmastonmuutoksen myötä hellepäivien lukumäärän ja hellejaksojen pituuden odotetaan jonkin verran kasvavan Suomessa.
Myrskyjen määrän ei odoteta juuri muuttuvan, mutta niiden voimakkuus kasvanee. 1990-luvulta lähtien myrskyjen määrä Suomessa on tilastojen mukaan jonkin verran vähentynyt.
Myrskyjä (keskituulen nopeus vähintään 21 metriä sekunnissa) on Suomessa keskimäärin 15 vuosittain, kovia myrskyjä (25 metriä sekunnissa) kolme vuodessa ja ankaria myrskyjä (29 metriä sekunnissa) kerran neljässä vuodessa. Hirmumyrskyjä (33 metriä sekunnissa) ei ole ollut koskaan, mutta sellaisen laskennallinen todennäköisyys on kerran 75 vuodessa.
Koska näkyy trombeja?
Vaikka monet Saukkosen kirjassa esitetyistä asioista ovat löydettävissä netistä, on siinä runsaasti yhteen koottua tietoa sääilmiöiden syntymekanismeista ja sääterminologiasta – kuten juuri esimerkiksi termisen talven määritelmän.
Kirjassa käydään läpi myös erilaisia sääennätyksiä, kuten kovimpia pakkasia, kuumimpia kesiä ja tuhoisimpia myrskyjä. Suomen oloissa harvinaisen kovat myrskyt Asta, Veera, Lahja ja Sylvi runtelivat maata yhdentoista päivän sisällä heinä-elokuun vaihteessa vuonna 2010.
Lyhyesti käydään läpi myös sään ääri-ilmiöitä muualla maailmassa.
Kirjasta löytyy vastaus vaikkapa seuraaviin kysymyksiin. Koska on suurin todennäköisyys nähdä trombeja Suomessa? Heinä-elokuussa klo 17–19 aikaan. Mistä erottaa syöksyvirtauksen ja trombin aiheuttamat metsätuhot toisistaan? Syöksyvirtaus kaataa puut lähes yhdensuuntaisesti, trombi sikin sokin.
Lea Saukkonen: Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos. Minerva 2020. 137 sivua.