Yle saisi tuottaa vain pääosin liikkuvaa kuvaa tai ääntä sisältäviä verkkojuttuja, jos Yle-lain muutos hyväksytään lausuntokierroksen jälkeen nykyisessä muodossa. Verkossa julkaistavien verkkojuttujen tulee olla sidoksissa Ylen kanavilla radiossa tai televisiossa julkaistuihin sisältöihin.
Lakiluonnoksessa on listattu sallitut poikkeukset. Ylen tulee jo aikaisemmin tehdyn sopimuksensa mukaisesti julkaista STT:n journalistista sisältöä. Nyt tämä on tulossa lakiin. Tällä tuetaan välillisesti printtimediaa, jonka käyttöön STT tuottaa sisältöjä.
Nopeisiin ja nopeasti kehittyviin tapahtumiin liittyvät uutiset sallittaisiin edelleen Ylen verkkosivuilla, kuten myös kulttuuriuutiset.
Tutkimukset eivät tue mediatalojen arkikäsitystä, että Ylen verkkotekstien rajoittaminen toisi lisää maksullisia lukijoita kaupalliselle medialle.
Ylen julkisen palvelun tehtävän kannalta pidetään tarpeellisena, että se voisi julkaista ruotsinkielisiä alueellisia, saamen- ja romaninkielisiä sekä muiden vähemmistökielisiä uutisia ilman, että niillä on sidos televisio- tai radio-ohjelmiin.
Näyttö kilpailun vääristämisestä hataraa
Ylen sisältöjen rajaamista on ajanut Euroopan komissiolle tehdyllä kantelulla mediatalojen ja graafisen teollisuuden edunajaja Medialiitto ry.
Liitto teki kolme vuotta sitten kantelun Euroopan komissiolle, jonka seurauksena liikenne- ja viestintäministeriö ja suomalaisviranomaiset ovat neuvotelleet komission kanssa Ylen toiminnan rajoituksista ennen kuin kantelu etenee.
Medialiiton kantelun mukaan Yle on useiden vuosien ajan julkaissut verkossa ja mobiilissa runsaasti sanomalehtityyppistä sisältöä, joka ei liity julkisen palvelun yleisradio-ohjelmistoihin. Liitossa tekstien määrää on vertailtu muun muassa Helsingin Sanomien ja MTV:n vastaaviin sisältöihin.
Medialiiton mukaan Ylen ilmaiset verkkouutiset vääristävät kilpailua media-alalla. Tiedotusopin dosentti Heikki Hellman Tampereen yliopistosta toteaa, ettei tästä ole näyttöä.
Hänen mukaansa ”Eurooppalaisen säätelyn näkökulmasta on ihan kohtuullista ajatella, että julkisen palvelun yleisradiotoiminnan erityisasemaa ei vahvistettaisi liikaa antamalla rajoittamattomat mahdollisuudet tuottaa myös tekstimuotoista sisältöä. Tosiasiassa näyttöä Yleisradion kilpailua vääristävästä toiminnasta ei kuitenkaan ole.”
EU-komissiolta rajat Ylen verkkosisällölle
EU-komissio on taipunut Medialiiton lobbaamaan kannan taakse. EU-komission arvion mukaan Ylen nykyinen tekstisisältöjen verkkotarjonta on ristiriidassa EU:n valtiontukisääntelyn kanssa.
Isoissa mediataloissa, maakuntalehdissä ja Helsingin Sanomissa Ylen verkkosivut nähdään kilpailijana, joka hyötyy kohtuuttomasti valtiontuesta ja kilpailee ilmaisella tarjonnalla syöden kaupallisen median toimintaedellytyksiä. Tässä nähdään myös sananvapautta välillisesti kaventavia merkkejä siten, että kaupallisen median toimintaedellytykset kaventuvat Ylen toiminnan vuoksi.
Kaupallisessa mediassa verkon ansaintalogiikka on yksi kipupiste. Uutisten lukeminen verkossa on kasvussa, mutta maksuhalukkuus ei ole samalla tasolla. Vain noin 16 prosenttia verkkoa käyttävistä on halukkaita maksamaan.
Tutkimukset eivät tue mediatalojen arkikäsitystä, että Ylen tekstien kieltäminen toisi lisää maksullisia lukijoita kaupalliselle medialle. Vahvempi tulos kansainvälisestikin on se, että median suurkuluttajat lukevat niin ilmaista kuin maksullistakin journalistista tarjontaa.
Juhannuksen alla julkaistu Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin Digital News Report 2020 -kyselytutkimus kertoo yhä useamman suomalaisen seuraavan uutisia verkosta useammin kuin perinteisistä uutislähteistä.
Median uhat muualla kuin keskinäisessä kilpailussa
Median talousvaikeudet toimittajien irtisanomisineen ovat olleet arkipäivää jo vuosien ajan. Suomalaisen median suurimmat uhat ovat muualla kuin printtimedian ja Ylen välisessä kilpailussa.
Perinteinen media joutuu kilpailemaan sosiaalisen median eri kanavien kanssa. Kaupallinen media on menettänyt mainosrahoitustaan ylikansallisille jäteille, kuten Facebookille ja Googlelle.
Nämä kilpailevat myös journalististen sisältöjen kanssa yhä hanakammin. Vuosien mittaan ne ovat syöneet perinteisen median toimintaedellytyksiä, kun mainoseurojen virrat ovat kaventuneet merkittävästi.
Kansainvälisten verkkoalustojen kanssa kiristyvän kilpailun rinnalla iso uhka printtimedialle ovat Postin jakelukustannukset, jotka nousevat muita kustannuksia nopeammin. Mediat ovat joutuneet paikkaamaan kirjepostin kuihtumisesta johtuvia Postin tulovirtoja.
Sosiaalinen media muuttaa lukemisen kulttuuria
Medialiiton kantelu journalistisesta näkökulmasta on menneen maailman juttuja. Journalismista on tullut monikanavaista, ja liikkuvan kuvan merkitys lisääntyy myös perinteisessä mediassa. Tähän mediatalot myös panostavat.
Länsi-Savon päätoimittaja Timo Laitakari nostaa esiin olennaisen kysymyksen. ”Median kulutus ja tekniikat muuttuvat nopeasti. Jos nyt kielletään tekstipohjaiset jutut, mitä sitten kielletään, kun nykyiset sanomalehtitalot ovat siirtyneet ääni- ja videopohjaisiin sisältöihin?”
Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila kommentoi, että jo nyt Ylellä julkaistaan aikaisempaa vähemmän puhtaasti verkkoartikkeleita. Ylen on mentävä omistajan määräämin askelmerkein.
Näihin askelmerkkeihin taas vaikuttavat kaupallisen median intressit. Yle joutuu välillisesti maksamaan kiristyneestä mediakilpailusta. Rajoitukset tuskin helpottavat kaupallisen median tuskaa.
Aivan kuten Laitakari toteaa pääkirjoituksessaan viitaten Ylen vähäiseen maakunnalliseen tarjontaan, että ” Jos sanomalehtien tilanne olisi kiinni pelkästään Ylen tarjonnasta, Länsi-Savollakin siis menisi paljon nykyistä paremmin.” Toki hänkin on sitä mieltä, että Ylen toiminta on epäreilu kaupallisen median kannalta.
Joillakin blokkaajilla ja tviittaajilla, kuten esimerkiksi työelämän professori Pekka Saurilla, on keskisuurta mediaa suuremmat yleisöt. Tämän tyyppiseen kilpailuun perinteinen media joutuu vastaamaan.