Politiikka palasi politiikkaan koronakevään aikana vallinneen keskinäisen yhteisymmärryksen jälkeen viimeistään siinä vaiheessa, kun hallitus julkaisi neljännen lisätalousarvionsa. Oppositiojohtajat Orpo ja Halla-aho maalailivat uhkakuvia holtittomasta velanotosta ja ”velkalingosta” sekä totesivat, että hallitus oli mennyt shoppailemaan kaikkea kaikille veronmaksajien luottokortilla.

Ei ole yllättävää, että juuri talouspolitiikka on se politiikan aihepiiri, jossa tutut jakolinjat näkyvät ja kuuluvat. Silti on mielenkiintoista nähdä kuinka nopeasti terve kriisitietoisuus katosi, kun puhe siirtyi talouspoliittisiin linjavalintoihin. Vaikka hallitsemattoman koronaepidemian uhka on saatu tältä erää torjuttua, tuntuu oppositiolta toistuvasti unohtuvan, että talouden osalta tilanne ei ole vielä yhtä hyvä. Olen seurannut huolestuneena oppositiosta kuuluneita, jopa poikkeuksellisen vastuuttomia, vaatimuksia kiristävästä finanssipolitiikasta tilanteessa, jossa tarvitaan voimakasta elvytystä työpaikkojen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Hallituksen kesäkuun lisätalousarvio on kooltaan 4 miljardia tälle vuodelle ja 5,5 miljardia, kun tarkastellaan sitoumuksia koko kehyskauden ajalle. Valtion velanoton arvioidaan kasvavan tämän vuoden osalta noin 19 miljardiin. Summat ovat todellakin erittäin suuret, mutta ajat ovat myös täysin poikkeukselliset. Historiallisen suuressa lisätalousarviossa ei ole edes kokonaan kyse elvytyksestä, vaan lisätalousarvion suurimmat yksittäiset menokohteet liittyvät edelleen koronakriisin välittömien seurausten hoitoon. Kuntien tukipaketti muodostaa 1,4 miljardin euron kokonaisuuden, kun taas työmarkkinajärjestöjen koronapaketti, jolla jatketaan työmarkkinalainsäädännön väliaikaisia muutoksia vuoden loppuun ja estetään palkansaajien sivukulujen nousua, muodostaa yhteensä lähes miljardin kokonaisuuden. Lasten ja nuorten palveluiden vahvistamiseen osoitetaan yhteensä noin 320 miljoonaa.

On selvää, että keskustelu erilaisista elvytystoimenpiteistä ja erityisesti siitä, miten kotimarkkinoiden kulutuskysyntää voidaan vahvistaa, tulee jatkumaan koko tämän ja myös ensi vuoden. Suomen ja koko Euroopan taloutta on kohdannut raju shokki, joka vaikuttaa sekä kotimarkkinoihin että vientinäkemyksiin. Elvytystoimenpiteitä tarvitaan Suomessa ja muualla Euroopassa, jotta shokki jäisi mahdollisimman lyhytaikaiseksi ja päästäisiin mahdollisimman nopeasti takaisin talouskasvun ja kasvavan työllisyyden uralle. Suomen hallituksen linja ei ole tässä suhteessa millään tavalla poikkeuksellinen. Yhdysvalloissa on laitettu liikkeelle 2000 miljardin elvytyspaketti ja Saksa päätti äsken 130 miljardin elvytyspaketista. Maat, jotka eivät uskalla investoida ja rakentaa siltaa koronakriisin yli, tulevat suurella todennäköisyydellä löytämään itsensä syvästä lamasta siinä vaiheessa, kun pahin vaihe pandemiassa jo on ohi.

Ontoksi kokoomuksen kritiikin tekee myös se, että puolue on läpi kevään tehnyt oppositiopolitiikkaa esittämällä lisää rahoitusta moniin kohteisiin. Puolueen esittämä vaihtoehto olisi toisin sanoen johtanut hallituksen esitystäkin suurempaan velanottoon. Velkapelottelu on helppo populistinen, retorinen keino, vaikka tässä tilanteessa elvytys on ehdottomasti kaikkein vastuullisin tapa tukea taloutta, yrityksiä ja kansalaisia.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton puheenjohtaja