Puolustusvoimien toimintaa kohtaan kriittisiä huomioita esittävillä on vastassa talvisota ja isänmaallisuus -kortti. Jos keskustelijat eivät palaa tämänkään jälkeen ruotuun, otetaan isovanhempien uhraukset peliin.
Näin puolustusvoimat saa haluamansa. Samat talouden ja politiikan lainalaisuudet eivät päde puolustussektorilla kuten muualla yhteiskunnassa. Puolustusvoimat on Suomen taitavin lobbaus- ja viestintätoimisto. Hävittäjäkeskustelu – tai sen olemattomuus koronakriisiin asti – on huippuesimerkki tästä.
Hävittäjähankinnat on yksi suurimpia Suomen yksittäisiä investointeja vuosikymmeniin, mikä vaikuttaa Suomen talouteen, ilmasto- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Tästä huolimatta laajempaa kriittistä keskustelua hävittäjähankinnoista on ollut nihkeää saada aikaan mediassa ja päättäjien keskuudessa.
Eduskunnan ja hallituksen olisi viisasta ottaa hävittäjähankinnassa aikalisä ja selvityttää eri vaihtoehtoja, niin turvallisuuspoliittista ympäristöämme tulevaisuusperspektiivillä kuin eri teknisiä ratkaisuja.
Ilmastovaikutusarviokin olisi syytä tehdä valmisteltaessa 30 vuotta käytössä olevaa, vahvasti ilmastoon vaikuttavaa teknologiaratkaisua. Syytä on myös lasketuttaa realistisemmin, mikä on taloudellisesti ylipäänsä mahdollista koronan talousseuraamuksien jälkeen.
Koronakriisi on herättänyt vihdoin suomalaisetkin miettimään, mistä ihmeestä rahat, 10 miljardia, uusiin puolustusvoimien toivomiin hävittäjiin otetaan. Periaatepäätöstä tehtäessä Hornet-hävittäjien korvaamisesta ei rahoituksesta puhuttu. Sittemmin on selvinnyt, että hankinnat tehdään lainarahalla.
Uusien hävittäjien, niin kutsuttujen HX-hankintojen, vaihtoehdoista ei olla keskusteltu. On keskusteltu, mistä maasta ja minkä yhtiön hävittäjiä hankitaan. Puolustusvoimien vaatimus Hornetien täysmääräisestä korvaamisesta on otettu kirjaimellisesti, vaikka seuraavan sukupolven hävittäjät ovat toiminnoiltaan varsin erilaisia.
Pitäisi käydä vakava keskustelu, kuinka monta uudentyyppistä hävittäjää tarvitaan korvaamaan Hornetien toimintakyky. Kysymys on myös, ovatko raskaat monitoimihävittäjät enää 20 vuoden kuluttua ainoa tai ketterin ja käyttökustannuksiltaan paras tapa valvoa ja puolustaa ilmatilaa?
Suunniteltu määrä koneita on todella suuri verrattuna siihen, minkä verran hävittäjiä monet muut eurooppalaisista maista ovat suunnitelleet hankkivansa.
Ihan viime aikoina on esitettykin kysymys, että teknologian kehittyessä on ehkä tyhmää, ihan armeijankin kannalta sitoa niin moneksi vuosikymmeneksi kaikki varat näin massiiviseen kertainvestointiin.
Suomessa ei ole haluttu lainkaan keskustella siitä, ovatko Hornetit käyttökelvottomia ja onko hankintapäätöksellä oikeasti kiire. Vaikka Suomessa puolustusvoimat ei halua uskoa elinkaaren pidentämiseen, on maita joissa näin on päätetty tehdä.
Antaisiko Hornetien käyttöiän pidennys päättäjille lisäaikaa punnita hävittäjäratkaisua tarkemmin ja monipuolisemmin? Nyt on annettu sotilaiden ja eri asealan yritysten konsulttien sanella valmistelua.
Kirjoittaja on Rauhanliiton toiminnanjohtaja.