Fakta:
Alankomaissa rakennusalalla työskentelee noin 155 000 itsensätyöllistäjää.
Määrä on kasvanut huomattavasti vuoden 2013 jälkeen.
Vuositulot noin 32 100 euroa bruttona.
46 prosentilla on työkyvyttömyysvakuutus.
Näitä kysymyksiä on tarkastellut Tampereen yliopistossa toimiva työelämän tutkija Paul Jonker-Hoffrén. Työmarkkinapartisipaatio verkostojen kautta? Itsensätyöllistäjät Suomessa ja Alankomaissa -projektissaan hän tutkii, miten työmarkkinat toimivat itsensätyöllistäjien näkökulmasta.
Alankomaissa itsensätyöllistävien määrä on suuri rakennusalalla. Rakennusyrityksillä on tarve työvoiman joustoon, sillä alalla koetaan paljon kausivaihtelua sään ja talouden syklin mukaan.
– Hyvänä aikana rakennusalan ammattilaiset toimivat usein mieluummin itsensätyöllistäjinä. Koska yritykset kaipaavat työvoimaa, on heillä tällöin palkkojen suhteen parempi neuvotteluasema. Vastaavasti huonoina aikoina itsensätyöllistäjät joutuvat alentamaan hintoja ja ovat mieluummin palkkatyössä, sanoo Jonker-Hoffrén.
Rakennusbisnes joka tapauksessa kukoistaa Alankomaissa. Siksi hyvät rakennusalan ammattilaiset ovat arvokkaita.
– Haastattelin tutkimuksessani esimerkiksi erästä kirvesmiestä, joka asuu noin 20 000 asukkaan kylässä eikä joudu koskaan hakemaan töitä muualta. Hänelle on käytännössä aina työtä tarjolla, Jonker-Hoffrén kertoo.
Toimeksiantomarkkinoiden ehdoilla
Ongelmat rakennusalalla Alankomaissa ovat samankaltaisia kuin yleisemmin itsensätyöllistämisessä. Erityisesti työkyvyttömyysvakuutuksen saaminen rakennusalalla on vaikeaa ja kallista. Kaikilla itsensätyöllistäjillä ei myöskään ole mahdollista kerryttää rahallisia puskureita pahan päivän varalle.
Tilanne jossa on muodollisesti yrittäjä, mutta käytännössä hierarkkisessa työsuhteessa, ei ole aina ongelmatonta. Työnantajat pystyvät tässä tilanteessa kiertämään sosiaalivakuutusmaksuja. Itsensätyöllistäjille myös kirjanpito ja verotukseen liittyvät asiat syövät paljon työn ulkopuolista aikaa, sanoo Jonker-Hoffrén.
Valtaosassa tilanteista mennään kuitenkin sääntöjen mukaan, ja asian laajuutta on lopulta vaikea tarkkaan sanoa, Jonker-Hoffrén arvioi.
Puhuttaessa itsensätyöllistäjistä on työmarkkinoiden sijaan syytä käyttää termiä toimeksiantomarkkinat. Itsensätyöllistäjät eivät nimittäin hae työpaikkoja vaan tiettyjä tehtäviä, josta he saavat tietyn palkkion.
Hyvä esimerkki tästä on maalari, joka ottaa vastaan toimeksiannon maalata vaikkapa rakennuksen ulkoseinän. Tässä tapauksessa hän pysyy yrittäjänä, ja päättää itsenäisesti miten toteuttaa kyseisen tehtävän, Jonker-Hoffrén selittää.
Kaksi vaihtoehtoa
Alankomaissa rakennusalan itsensätyöllistäjille on työn edustuksen näkökulmasta kaksi eri vaihtoehtoa: ammattiliittoon ja keskusjärjestöön kuuluva FNV (“Federatie Nederlandse Vakbeweging”) sekä itsenäinen yrittäjiä edustava järjestö ZB (“Zelfstandigen Bouw”).
Molemmat näistä ovat jäsenpalveluja tuottavia organisaatioita. Ne tarjoavat työkyvyttömyys- ja eläkevakuutuksen ja esimerkiksi ylläpitävät tietopankkia aloitteleville itsensätyöllistäjille.
Olennaiset kysymykset itsensätyöllistämisestä ovat lopulta laajoja poliittisia kysymyksiä siitä, mikä ihmisen paikka on yhteiskunnassa.
Sekä FNV ja ZB pyrkivät molemmat kuitenkin vaikuttamaan poliittisesti. Ja tässä kohdin syntyvät suurimmat erot näiden kahden järjestön välillä.
Itse työn kannalta on yhdentekevää, toimiiko itsensätyöllistäjä yrittäjänä vai palkansaajana, mutta valinta näiden välillä määrittää ihmisen aseman laajemmin yhteiskunnassa, toteaa Jonker-Hoffrén.
Kirvesmies on silti aina kirvesmies
Molemmille järjestöille on Alankomaissa selvästi kysyntää. Suurin ero on kuitenkin siinä, miten kumpikin näistä suhtautuu veroihin ja sosiaaliturvaan, siis laajemmin työn tekemisen yhteiskunnalliseen kontekstiin.
– Valinta ammattiliiton ja yrittäjäjärjestön välillä saattaa osittain selittyä poliittisella vakaumuksella ja sosiaalisella asemalla, kuten aiemmalla ammatilla. Eräs Alankomaissa tehty tutkimus osoitti, että nämä vaikuttavat valintaan, vaikka eivät sinänsä selitä syytä jäsenyyteen, kertoo Jonker-Hoffrén.
Olennaiset kysymykset itsensätyöllistämisestä ovat lopulta laajoja poliittisia kysymyksiä siitä, mikä ihmisen paikka on yhteiskunnassa.
Kirvesmies on kirvesmies riippumatta siitä toimiiko hän yrittäjänä vai palkansaajana, eikä työsuhteen muoto saisi Jonker-Hoffrénin mukaan aiheuttaa eriarvoisuutta.
Fakta:
Alankomaissa rakennusalalla työskentelee noin 155 000 itsensätyöllistäjää.
Määrä on kasvanut huomattavasti vuoden 2013 jälkeen.
Vuositulot noin 32 100 euroa bruttona.
46 prosentilla on työkyvyttömyysvakuutus.