Lotta Aho tarkastelee ensi viikolla tarkastettavassa väitöskirjassaan markkinamekanismien tehokkuutta ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tutkimus käsittelee muuttuvia valta-asetelmia kansallisvaltioiden ja ylikansallisten suuryritysten välillä, uusklassisen taloustieteen hallitsevaa roolia politiikkojen ja toimenpiteiden määrittäjänä, sekä vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle.
Ahon mukaan tavoite pysäyttää ilmastonmuutos 1,5 asteeseen tarkoittaa radikaaleja päästövähennyksiä, joihin on käytettävä muita keinoja kuin markkinamekanismeja.
– Nykyistä parempi ymmärrys ideologioiden ja vallan merkityksestä ilmastopolitiikassa voi vauhdittaa muutosta kohti ilmastopolitiikkaa, jossa päästöjen vähentäminen olisi politiikan päätavoite, Aho sanoo Aalto-yliopiston tiedotteessa.
Hän kertoo noidankehästä, jossa talouskasvun ja päästöjen yhteys on selkeästi osoitettu, mutta ilmastopolitiikankin päätavoitteena talouskasvu, joka puolestaan estää päästöjen radikaalin vähentämisen.
Aho tutkii väitöskirjassaan syitä päästöjä kunnianhimoisesti vähentävän ilmastopolitiikan puuttumiselle. Hän havainnollistaa valtavirran taloustieteen ja uusliberaalin ideologian toisiaan vahvistavaa vuorovaikutusta, joka luo pohjan talouskasvua päämääränään pitävälle ilmastopolitiikalle. Tämä puolestaan vahvistaa suuryritysten vaikutusvaltaa kansallisvaltioihin nähden tällaisen ilmastopolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa.
Ilmastopolitiikan pääinstrumentiksi on valittu markkinamekanismi. Lotta Ahon mukaan ilmastopolitiikan tarkastelu osoittaa, että globalisaatio, talouskasvun korostuminen kaiken politiikan päätavoitteena ja myös keinona, sekä erityisesti ylikansallisten suuryritysten poliittisen vaikutusvallan kasvu ovat vaikuttaneet tähän.
Yritykset vaikuttaneet sääntelyyn
Lotta Ahon mukaan tulokset maailman suurimpien öljy- ja sähköyhtiöiden päästö- ja taloustiedoista usean vuoden ajalta osoittavat, että energia-alan päästöt eivät laskeneet tarkastelujakson aikana tilastollisesti merkittävällä tavalla. Näin siitäkin huolimatta, että energia-ala on avainasemassa ilmastonmuutoksen hidastamisessa.
– Päästöjen kehityksestä ei löytynyt tilastollisesti merkittäviä eroja markkinamekanismeja käyttävien ja käyttämättömien maiden energia-alan yritysten välillä tarkastelujakson aikana. EU:n päästökauppa ei myöskään vähentänyt päästöjä, tai vaikuttanut niiden kehitykseen verrattuna maihin, joissa sitovaa markkinamekanismia ei sovellettu, Aho sanoo.
Markkinapohjainen sääntely ei siis vähennä energia-alan päästöjä, eikä se myöskään vaikuta negatiivisesti näiden yritysten kannattavuuteen. Ahon mukaan onkin todennäköistä, että yritykset ovat suuressa määrin päässeet vaikuttamaan sääntelyyn ja muokkaamaan sitä itselleen edulliseksi. Todennäköisesti yrityksiä on myös ”ylikompensoitu” sääntelyn oletettujen haittojen vuoksi.
– Väitöstutkimukseni löydökset ovat merkittäviä, koska ne haastavat valtavirran taloustieteilijöiden ja yritysten argumentin siitä, että markkinat hoitavat päästöjen vähentämisen tehokkaimmalla tavalla. Ne myös osoittavat, että yritykset voivat käyttää poliittista valtaa sekä estämään lainsäädäntöä että edistämään omia taloudellisia etujaan päästöjen vähentämisen sijaan päästökaupan suunnittelussa, Lotta Aho vetää tuloksia yhteen.