Lehtikuva/Emmi Korhonen

Koronakriisi toi esiin pienituloisen ja köyhän ihmisen haavoittuvuuden. Jotkut kehtasivat puhua varapuskureista, joita ihmisillä tulisi olla pahan päivän varalle. Miten nolla-tuntisopimuksella töitä tekevä tai muuten alipalkattu, työtön yhden aikuisen taloutta luotsaava lapsiperheellinen voi synnyttää näitä puskureita? Ei todellakaan voi, eletään kädestä suuhun.

Tämä aika on tuonut esiin taas kerran hämmästykseni, mikseivät ihmiset ole järjestäytyneitä. Vaikkakin työttömyyskassojen käsittelyajat ruuhkautuivat, niin Kelassa tilanne on todella karu. Kuntien sosiaalitoimi joutuu koko ajan paikkaamaan Kelan toimia ja asiakkaat ovat pulassa.

Kun seuraa Vihriälän työryhmän raporttia ja esityksiä tulevaan, pelkona on taas, että köyhin kansanosa on maksumiehenä talouden kuntoon saattamisessa. Tilastojen mukaan meillä on noin 150 000 köyhää lapsiperhetaloutta ja monelle toimeentulotuesta on tullut säännöllinen tukimuoto, vaikka se on tarkoitettu viimesijaiseksi ja tilapäiseksi tukimuodoksi.

Mikä on köyhien perheiden lasten tulevaisuus?

Mikä on köyhien perheiden lasten tulevaisuus?

Tutkimukset osoittavat, että koulutustaso määrittyy paljolti vanhempien koulutustasosta. Onkin tärkeää pitää kiinni maksuttomasta koulutuksesta myös toisella asteella ja tukea kaikin keinoin lasten ja nuorten koulutusta, ja pääsyä työelämään.

Meillä on jo arviolta 4 000 koulupudokasta. Voi vain kuvitella, mitä seurauksia voi olla ja tulla lisää. Nuorten mielenterveysongelmat lisääntyvät koko ajan ja osalla myös päihde- ja huumekäyttö.

Nyt hallituksen pitää keskittyä tämän väestönosan selviämiseen ja linjata toimia niin, ettei käy kuten 1990-luvun lamassa ja sen jälkimainingeissa.

Pirkko Niemi
Sastamala