Emma Grönqvist

Kun Roihuvuoren kirjasto avattiin koronasulun jälkeen, sinne tultiin hiljaa ja kunnioittavasti, kuin kirkkoon.

Kesäkuun ensimmäinen oli odotettu päivä sekä kirjastojen asiakkaille että työntekijöille. Silloin parin kuukauden koronasulun ja toukokuisen rajoitetun aukiolon jälkeen kirjastot avattiin kokonaan.

Kansan Uutiset kävi kuulostelemassa tunnelmia toisena aukiolopäivänä Roihuvuoren kirjastossa Itä-Helsingissä.

Helena Salo oli yksi niistä, jotka tulivat kirjastoon heti rajatun pika-asioinnin avauduttua toukokuussa.

– Sulun aikana oli tosi kurjaa kun ei päässyt kirjastoon.

Salo on ollut Roihuvuoren kirjaston asiakas vuodesta 1959 saakka.

ILMOITUS

– Tykkään tästä kirjastosta ja siitä, että tähän on helppo tulla, vaikka lehtiä lukemaan. Moni muukin tekee niin ja aika usein täällä näkee samoja ihmisiä.

Tällä kertaa hän on löytänyt viisi kirjaa, muun muassa Cecilia Ahernia.

– Tämä on aika normaali satsi. 5-6 kirjaa yleensä tarttuu mukaan.

Emma Grönqvist

Kirjaston lähellä asuvasta Sirkku Liukkosesta sulkuaika tuntui ahdistavalta. Hän on nyt ensimmäistä kertaa kirjastossa sulun jälkeen.

– Piti oikein kaivella sitä lukemista. Yleensä käyn viikoittain selaamassa lehtiä ja hakemassa kirjavarauksia. Nytkin aion katson muutamat lehdet, ja varmaankin lainaan kaavalehden. Katson myös mitä kirjoja bestseller-hyllyssä on tarjolla.

Liukkoselle kirjasto on ennen kaikkea yhteisöllinen paikka.

– Tämä luo tunnelmaa koko Roihuvuoreen, että on tällainen kohtaamispaikka.

Erikoinen työkevät

Kirjastojen työntekijöiden kevät on ollut täynnä käänteitä.

Erikoiskirjastovirkailija Marja Häggman kertoo kuinka maaliskuussa alle vuorokaudessa suunniteltiin ja valmisteltiin turvallista asiointia viimeistä aukiolopäivää varten.

– Kylttiä sinne ja lappua tänne. Teams lauloi.

Viimeisenä päivänä kävijöitä oli paljon ja hyllyt tyhjenivät, kuten muissakin Suomen kirjastoissa.

– Kuviot muuttuivat moneen kertaan. Alussa esimerkiksi jaoimme poistokirjakasseja, mutta aika pian aluehallintovirasto kielsi sen.

Kirjaston sosiaalinen merkitys on kirkastunut koronasulun aikana.

Asiakkaat mietityttivät.

– Meillä on hirveän paljon vakioihmisiä, jotka eivät käy vain kirjojen lainaamisen vuoksi, vaan sosiaalisten kontaktien takia. He tykkäävät jutella ja monelle saatetaan olla ainoitakin juttelukavereita. Kyllä se sulkeminen tuntui hurjalta.

Kirjaston sosiaalinen merkitys on Häggmanin mielestä entisestään kirkastunut sulun aikana.

Emma Grönqvist

”Ollaan totuttu olemaan lähellä”

Roihuvuoren kirjasto on osa kolmen kimppaa, johon kuuluu sen lisäksi Herttoniemen ja Laajasalon kirjastot.

Marja Häggman kuvailee, kuinka työyhteisö sulun aikana hajosi.

Osa kolmen kirjaston työntekijöistä siirtyi heti työskentelemään ikääntyville helsinkiläisille perustettuun puhelin- ja asiointiapupalvelu Helsinki-apuun, osa on ollut etätöissä ja moni on pitänyt lomiaan.

Kun hallitus sitten hieman yllättäen tiedotti toukokuussa kirjastojen avautuvan, mutta rajoitetusti, alkoi kirjastoissa ympäri Suomen kova kuhina. Pähkäiltiin kuinka avaaminen hoidetaan turvallisesti, mikä on kenenkin rooli ja ryntääkö kirjastoihin liikaa ihmisiä.

– Oli epäselvää mitä on take away -lainaus tai miten määritellään nopea asiointi. Katsommeko kellosta aikaa?

Roihuvuoressa päädyttiin avaamaan kirjastorakennus, mutta toisenlaisiakin ratkaisuja syntyi. Joissain kirjastoissa kirjoja haettiin vain ovelta, toisiin pääsi vain pari ihmistä kerrallaan.

Kaikkialla rajattiin asiakkaiden oleskelua, eivätkä lukutilat tai asiakastietokoneet olleet käytössä. Ne avattiin vasta kesäkuussa.

Edelleen asiakkaita kannustetaan itsepalveluun. Se on Häggmanin mukaan erilaista kuin kirjastojen vanha normaali.

– Me ollaan totuttu olemaan ihan kirjaimellisesti lähellä. Nyt ei voida enää olla asiakkaan vieressä auttamassa ja neuvomassa.

Ensimmäinen aukiolopäivä oli erikoinen.

– Yleensä tämä on sosiaalinen kohtauspaikka, on ryhmiä juttelemassa siellä täällä ja puheenpörinaa. Mutta silloin tänne tultiin aivan hiljaa, kuin kirkkoon.

Ensimmäisenä aukiolopäivänä Helsingin kirjastojen kävijämäärä ei ollut suuri, mutta palautuksia ja lainauksia tehtiin sitäkin enemmän.

Kirjasto on turvapaikka

– Kirjastojen avaaminen tuntui ihanalta, sanoo nuortenkirjahyllyä tutkiva 13-vuotias Iines Vainiola.

– Rakastan lukemista ja luen tosi paljon, mulla on aina monta kirjaa kesken samaan aikaan.

Noin kerran viikossa kirjastossa käyvä Iines lukee muun muassa romanttisia nuortenkirjoja ja fantasiaa.

– Olin kipeänä juuri kun kirjastot suljettiin, enkä päässyt lainamaan. Onneksi olin saanut synttärilahjaksi kirjoja. Kuuntelin myös paljon äänikirjoja.

Iines kertoo ikävöineensä sulun aikana kovasti kirjastoon. Hän tuli heti lainaamaan kirjoja, kun se oli mahdollista.

– Kirjasto on sellainen turvapaikka. Niissä on rauhallinen tunnelma ja varsinkin tämä Roihuvuoren kirjasto on tosi kotoisa ja täällä on mukava olla.

Lämpimän tunnelman tekevät kirjat ja kivat kirjastovirkailijat.

– Vaikken edes puhuisi heidän kanssaan, niin he luovat sellaiset ystävälliset vibat tänne.

Kirjat kuuluvat Iineksellä sekä arkeen että lomaan. Kesälukemiseksi hän on varannut kirjastosta ruotsalaiskirjailija Annika Thorin neliosaisen kirjasarjan, jonka on lukenut jo kahtena edellisenä kesänä.

– Se kertoo kahdesta itävaltalaisesta juutalaistytöstä, joka lähtevät juutalaisvainoja pakoon toisen maailman sodan aikaan ja tulevat turvaan Ruotsiin. Niistä kirjoista on tullut osa mun kesää.

Kirjastossa voi pistäytyä,
vaikkei lainaisi mitään

Urpo Vainionpää arvelee lukeneensa koronakeväänä vähintään yhtä paljon kuin normaalisti. Hänen varsinainen lähikirjastonsa on Laajasalossa, mutta usein tie vie Roihuvuoreen.

– Mä oon aina tykännyt kirjastoista. Tykkään kävellä täällä ja katsella kirjoja, vaikken lainaisikaan. Tämä on sellainen miljöö, jossa on kiva pistäytyä.

– Mulla on sellainen toive, että kirjastot ja kirjat säilyttäisivät asemansa ja arvonsa. Kirjastot ovat pysyneet hyvin ajan tasalla, on kaikenlaisia uusia lainausmahdollisuuksia.

Kettuherra tarkoittaa lukuhetkeä

– En oo käynyt kenenkään kanssa pitkään aikaan kirjastossa, kun on tämä korona, sanoo eskarilainen Cecilia.

Hän on tullut etsimään lukemista mumminsa Marja Kallakorven kanssa, joka haki samalla omat etukäteisvarauksensa.

– Odotin kovasti, että kirjasto aukeaa, oli ihan vieroitusoireita. Kirjastojen arvostus nousi tänä aikana kovasti, Kallakorpi sanoo.

Cecilia on lukenut lähes kaikki Tatu ja Patu -kirjat, mutta onneksi hyllystä löytyy vielä yksi, joka on lukematta. Pinoon pääsee myös Tiina Nopolan Siiri ja yläkerran Onni.

Cecilia osaa jo itse lukea, mutta nyt lainattavia kirjoja luetaan yhdessä mummin kanssa.

Emma Grönqvist

Marja Kallakorpi kertoo, että lastenosastolla oli aiemmin myös pehmoleluja ja roolivaatteita, joihin sai pukeutua.

– Täällä oli kettuherra. Etsin samanlaisen tuuheahäntäisen kettupehmolelun minulle kotiin ja nyt kaikki minun neljä lastenlastani tietävät, että kun kettuherra otetaan esille, silloin luetaan. Se tapa sai inspiraationsa juuri täältä lastenosastolta.

Kokoaan suuremmat lähikirjastot

Roihuvuoren kirjasto on yksi Helsingin 39 ja Suomen 730 kirjastosta.

Vaikka kirjastoverkkoa on supistettu rajusti (vuonna 2000 maassa oli vielä 946 kirjastoa, 1980 niitä oli 1900 ja vuonna 1960 peräti 4001), on kirjastoja silti Suomessa vielä maailman mittakaavassa paljon.

Roihuvuoren kirjasto on keskittynyt lastenkirjastotoimintaan. Nuorisotalon kanssa tehdään yhteistyötä, alueen päiväkotiryhmät vierailevat ahkerasti ja muun muassa Roihuvuori-seura järjestää kirjastolla paljon tapahtumia.

Kaupunginosan omat kirjamessut jouduttiin tänä keväänä koronan vuoksi perumaan. Kirjasto on kahtena edellisenä vuonna ollut tapahtuman keskeisin näyttämö.

Tykkään kävellä täällä ja katsella kirjoja, vaikken lainaisikaan.

Roihuvuoren kaltaisten lähikirjastojen merkitys on kokoaan suurempi. Niiden kynnys on matalalla kaikkien kulkea ja niissä järjestetään tapahtumia, pidetään kokouksia ja kokoonnutaan muuten vaan.

Roihuvuori on keskisuuri, pienimpiä pyörittää yksi ihminen muutaman tunnin viikossa. Varaus- ja noutojärjestelmä laajentaa pientenkin kirjastojen valikoiman kattamaan koko kirjastoverkon aineiston.

Peruskoulujen auettua toukokuussa moni lähikirjasto toimi myös koulutilana, jotta koululaisille saatiin turvallista väljyyttä.

Helsingissä esimerkiksi Puistolan, Suutarilan ja Roihuvuoren kirjastot toimivat päivisin opetustiloina ja aukesivat kirjaston käyttäjille iltapäivisin.

Roihuvuoren kirjastossa tämän kesän uutuutena on lainattava grilli. Puheenpörinäkin palailee punatiilisten seinien sisälle pikkuhiljaa. Turvavälit muistaen.