Mistä oikein on kyse?
EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esitteli viime viikolla 750 miljardin euron elpymisrahaston. Sen taustalla on Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja Ranskan presidentin Emmanuel Macronin aiemmin toukokuussa tekemä esitys, jossa rahaston summaksi esitettiin 500 miljardia.
Summien lisäksi erittäin merkittäväksi asian tekee se, että esityksen myötä Saksa on valmis luopumaan aiemmista linjauksistaan.
”Nyt elvytykseen liittyvät periaatteet muuttuvat.”
– Tässä lähestymistapa olisi tosiaan uusi, eli EU-budjettia vastaan komissio voisi laskea liikkeelle omia velkakirjoja ja rahoittaa eurooppalaisia investointeja tätä kautta. Tässä on kyse paljon puhutusta ja monien kauan odottamasta yhteiseurooppalaisesta finanssipolitiikasta, huomautti Eurooppa-tutkija Timo Miettinen KU:n haastattelussa, kun Saksa ja Ranska olivat esitelleet pakettinsa.
Komission esityksessä 500 miljardia jaettaisiin jäsenmaille tukina ja 250 miljardia lainoina. Summa rahoitettaisiin komission rahoitusmarkkinoilta ottamalla lainalla.
Rahoitus ohjataan jäsenmaille EU:n budjetin ohjelmien kautta, ja se maksettaisiin takaisin tulevina budjettikausina vuosien 2028 ja 2058 välillä.
Meneekö komission esitys sellaisenaan läpi?
Ei varmasti, koska jokaisen 27 EU-jäsenmaan pitää hyväksyä se. Esimerkiksi niin kutsutut frugaalit, joita myös nuukanelikoksi kutsutaan, ovat jo tehneet oman vastaehdotuksensa. Nelikkoon kuuluvat Hollanti, Ruotsi, Tanska ja Itävalta.
– Ilmeisesti se ei ole niinkään vaihtoehtoinen esitys, vaan kantojen julkituominen, joka on sitten neuvotteluväline tulevissa väännöissä, sanoo EU-tutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta.
Ronkainen huomauttaa, että komissiokin on voinut jättää omaan esitykseensä liikkumavaraa.
– Detaljit varmasti muuttuvat, mutta muuttuvatko sitten suuret volyymit?
Komission esityksen käsittely alkaa juhannuksena pidettävässä EU-huippukokouksessa.
Miksi esityksestä on puhuttu niin paljon?
Juuri siitä syystä, että komission esitys muuttaisi unionin luonnetta merkittävällä tavalla. Ronkainen kuvailee, että EU:ssa ollaan nyt tekemässä suuria periaatteellisia päätöksiä, joilla on kauaskantoisia seurauksia.
Ronkainen nostaa esiin, että eurokriisissä pelastettiin yksittäisiä euromaita, mutta kaikki tuki oli lainaa. Ja lainat puolestaan oli ehdollistettu. Esimerkiksi Kreikan piti sitoutua hyvin tiukkaan talouskuriohjelmaan saadakseen lainaa.
– Nyt elvytykseen liittyvät periaatteet muuttuvat. Komissio ottaakin velkaa, ja sitä jaetaan tukina eteenpäin, Ronkainen sanoo.
Hän tosin lisää, että nytkään rahaa ei olla jakamassa ilman ehtoja. Mutta talouskuria ei olla vaatimassa.
Ronkainen muistuttaa Angela Merkelin sanoneen eurokriisin aikana, että hänen elinaikanaan ei tule yhteisvastuullista velkaa. Euromaiden osalta tämä tulee jatkossakin kyllä pitämään paikkansa.
– Mutta kyllä se, että komissiolle ollaan luomassa tällaista rahastoa, on merkittävä liikahdus Saksasta. Liikkumista on tapahtunut.
Ronkainen huomauttaa, että komission esityksessä on erotettu kaksi päätöstä eli velanottaminen ja se, miten velka maksetaan takaisin. Hän pitää asiaa periaatteellisena ongelmana.
– Se on varmaan poliittista realismia, että asia on helpompi tehdä näin, mutta se ei ole poliittisesti kovin avointa, hän muotoilee.
Erilaisina vaihtoehtoina on väläytetty esimerkiksi EU-komission veronkanto-oikeuden kasvattamista. Sekin on suuri periaatteellinen kysymys, Ronkainen huomauttaa.
Liittyykö tähän muita kuin poliittisia ongelmia?
Lyhyt vastaus on, että liittyy. Kuten yllä kerrottiin, eurokriisissä esimerkiksi Kreikka pelastettiin muiden euromaiden toimesta, vaikka periaatteessa säännöt eivät sitä sallikaan. Eurokriisin aikana kyseistä artiklaa 125 tulkittiin uudelleen, Ronkainen sanoo.
Nyt katseet ovat artiklassa numero 310, jonka mukaan EU-budjetin tulojen ja menojen on oltava tasapainossa. Ronkainen aloittaa vastauksensa painottamalla, ettei lähde tekemään mitään oikeudellista arviota.
Ronkaisen mukaan joka kerta, kun artikloita uudelleentulkitaan, tulkinnan kautta muutetaan unionin keskeisiä poliittisia periaatteita. Näistä muutoksista olisi hyvä käydä avoin ja periaatteellinen keskustelu, jotta muutoksilla olisi mahdollisimman laaja legitimiteetti, hän sanoo.
– Jos otetaan 750 miljardia velkaa ja se otetaan 2021–2027 budjettia vastaan ja takaisinmaksusta päätetään 2028–2034 budjettia vastaan, minun on vaikea nähdä, miten päätös olisi artiklan 310 mukainen.
– Ihan selvästi tulot ja menot ovat epätasapainossa. Sitä joudutaan reivaamaan ja miettimään, että tulkitaanko artiklaa uudella tavalla vai muutetaanko sitä. Vai tuleeko EU-tuomioistuimesta jokin uusi linjaus.
Ylipäänsä EU:ssa on käynnissä poliittisen kamppailun ohella kamppailu oikeusvallasta. Saksan perustuslakituomioistuin teki toukokuun alussa merkittävän päätöksen. Perustuslakituomioistuin linjasi, että Saksan osallistuminen erääseen Euroopan keskuspankin osto-ohjelmaan oli osin perustuslain vastainen.
Hyvin merkittäväksi tapauksen tekee se, että päätös koski EU:n yhteistä rahapolitiikkaa. Sen laillisuutta eivät määrittele jäsenvaltioiden oikeuslaitokset vaan EU-tuomioistuin.
Eurooppa-tutkija Timo Miettinen kuvaili aiemmin KU:lle päätöstä historialliseksi merkkipaaluksi, joka voi johtaa unionissa oikeudelliseen fragmentaatioon eli hajaantumiseen.
– Tässä riski sille, että EU:n oikeudellinen järjestys murenee kansallisten tuomioistuimien ja EU-tuomioistuimen välisissä kiistoissa ja vastakkainasettelussa, on hyvin merkittävä.
Suomessa eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg on pohtinut, että elpymisrahasto saattaa olla perustuslain vastainen.
Miten Suomessa asiaan on reagoitu?
Koska hallitukselta kesti – hyvin ymmärrettävistä syistä – aikaa muodostaa virallinen kanta elpymisrahastoon, kaappasivat muut aluksi ilmatilan. Perussuomalaiset tuomitsi odotetusti koko paketin ja vaati hallitusta aloittamaan toimet euron hajoamisen varalta.
Hallituspuolueista kielteisimmin esitykseen suhtautui keskusta, joka valtiovarainministeri Katri Kulmunin suulla ilmoitti, ettei esitys tule menemään sellaisenaan läpi. Kulmuni linjasi Ylen A-studiossa kannakseen, että on tärkeätä, ettei koronakriisin varjolla tehdä muutoksia, joilla ei ole legitimiteettiä.
Keskustan suhde koko unioniin on oikeastaan koko jäsenyyden ajan ollut vaikea, minkä lisäksi oman mausteensa tuo viime vaalikausi.
– Viime vaalikaudella oli keskustalainen pääministeri ja nyt on keskustalainen valtiovarainministeri. Tällainen suuri linjamuutos Eurooppa-politiikassa olisi keskustalle varmasti erittäin vaikea, Ronkainen pohtii.
Hallituksen EU-ministerivaliokunta käsitteli elpymisrahastoa kokouksessaan viime keskiviikkona, mutta virallisen kannan luominen ei vielä onnistunut. Torstaina hallitus linjasi, että komission alkuperäinen esitys ei Suomelle kelpaa. EU-ministerivaliokunnan linjauksen mukaan esitykseen pitää Suomen mielestä tulla useita muutoksia.
Suomea närästää muun muassa esityksen tukipainotteisuus. Suomi katsoo, että sen pitäisi lainapainotteisempi mutta myös muita mahdollisia toteutustapoja voidaan tarkastella.
Vasemmistoliitto suhtautuu komission esitykseen myönteisesti, mutta ei ilman ehtoja. Puolueen puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson ilmoitti vasemmistoliiton verkkosivuilla julkaistussa kirjoituksessaan, että eurokriisin aikainen virhe ei saa toistua. Tuolloin veronmaksajien rahoilla pelastettiin pankkeja.
– Vasemmistoliitolle elpymisrahaston hyväksymisen ehto on, että tämä virhe ei toistu, vaan elvytysvaroilla on pankkituen sijaan tuettava esimerkiksi kunnianhimoista vihreän kehityksen ohjelmaa sekä panostettava digitalisaatioon, osaamiseen, terveyteen, hyvinvointiin ja sosiaalisiin oikeuksiin. Näin tehdyillä taloudellisilla panostuksilla voi syntyä eurooppalaista lisäarvoa yksittäisten jäsenmaiden toimiin verrattuna, Andersson kirjoitti.
Vihreät puolestaan kannattaa komission esitystä.
Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jolle EU-asiat eivät oikeastaan millään tapaa kuulu, riensi kommentoimaan Saksan ja Ranskan luomaa esitystä. Niinistön kommenteissa paistoi vanhan järjestyksen kaipuu. Hän toivoi paluuta tilanteeseen, jossa muita euromaita ei pelasteta taloudellisesti. Niinistö myös kammoksui keskuspankkien käynnistämää massiivista rahoitusta.
Mitä nyt pitäisi tehdä?
Ainakin nyt pitäisi käydä kunnon EU-keskustelua, kun unionia ollaan muuttamassa merkittävällä tavalla. Kuten jutun alkupuolella todettiin, unionissa ollaan nyt tekemässä suuria periaatteellisia linjauksia, joilla tulee olemaan kauaskantoisia seurauksia.
Tämän vuoksi Ronkainen sanookin, ettei pidä ongelmana presidentin osallistumista keskusteluun.
– Kaikki keskustelu tässä tilanteessa on toivottavaa.