Arkkipiispa emeritus Kari Mäkisen johtama asiantuntijaryhmä hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamiseksi koronakriisin aikana ja sen jälkeen jätti loppuraporttinsa keskiviikkona.
Työn lähtökohtana oli tehdä esityksiä siitä, miten voidaan ehkäistä koronakriisistä aiheutuvaa pahoinvointia, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä, kertoi sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen.
– Jotta koronakriisin vaikutuksia voidaan lieventää, huomiota on kiinnitettävä niihin haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin ja ryhmiin, joiden avuntarve on suurin, Pekonen sanoi.
Hänen mukaansa hyvinvoinnin ja tasa-arvon lisääminen on nyt entistäkin tärkeämpää.
Mäkisen johtama asiantuntijaryhmä teki kolme konkreettista esitystä:
Jotta päätösten vaikutuksia hyvinvointiin ja tasa-arvoon voitaisiin arvioida, työryhmä ehdottaa kansallisen mallin ja kriteeristön luomista. Tässä pohjana voivat olla sekä OECD:n että Wellbeing Economy Governments -verkoston luomat kriteerit.
Toiseksi työryhmä ehdottaa, että Tilastokeskus rakentaa pysyvän seurannan mittariston, joka tuottaa säännöllisesti hyvinvointikehitystietoa päätöksenteon tueksi.
Kolmanneksi työryhmä esittää, että Suomeen perustetaan riippumaton hyvinvointipolitiikan arviointineuvosto, jolla on riittävät valmisteluresurssit. Nykyään Suomessa on jo riippumaton talouspolitiikan arviointineuvosto.
Kriisi paljasti vahvuudet ja murtumakohdat
Mäkinen sanoi koronakriisin paljastaneen yhteiskunnan vahvuuksia ja murtumakohtia.
Vahvuuksia ovat eettiset peruspilarit, vahva suomalainen hyvinvointiyhteiskunnan malli ja kansalaisyhteiskunnan vahva rooli.
– Niistä on pidettävä kiinni ja niiden edellytykset turvattava, Mäkinen sanoi.
Murtumakohtia ovat palveluiden siiloutuneisuus ja katvekohdat, niiden laadun heikkeneminen, yksinäisyyden lisääntyminen, syrjivien asenteiden kärjistyminen, mielenterveyden kuormittuminen, ylivelkaantuminen sekä toimeentulon niukkuus.
– Jos näihin murtumakohtiin ei puututa aktiivisesti, koronakriisin seurauksena yhteiskunnan jakolinjat syvenevät. Jos niihin tartutaan määrätietoisesti, kriisi on myös mahdollisuus suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamiseen, Mäkinen määritteli vaihtoehdot.
– Se millä tavalla murtumakohtiin puututaan, ja puututaanko, on yhteiskunnan inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestokyvyn kannalta ratkaisevaa.
Toimenpiteitä ei Mäkisen mukaan tule nähdä hätäapuna, hyväntekeväisyytenä eikä kulueränä, vaan investointina kestävään yhteiskuntaan.
Huomio eniten kärsineisiin
Asiantuntijaryhmän mukaan koronaepidemian aiheuttama poikkeustilanne on vaikuttanut epätasaisesti suomalaiseen yhteiskuntaan ja eri ihmisryhmiin. Suurimman taakan kantavat ne, jotka ovat jo ennestään heikoilla. Tilanne vaatii sekä välittömiä että pitkäjänteisiä toimia, jotta hyvinvointiyhteiskunnan edellytykset, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo säilyvät.
Yhteiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmasta ratkaisevaa ryhmän mukaan on kokonaisvaltainen kaikkien väestöryhmien hyvinvointi. Kriisistä selviäminen edellyttää kriisin hoitoon tarvittavien voimavarojen oikeudenmukaista ja reilua kohdistamista. Minkään sukupolven ja ihmisryhmän taakka ei saa muodostu kohtuuttomaksi.
Mäkisen mukaan koronakriisi on paljastanut kohtia, joissa hyvinvointiyhteiskunta on vaarassa murtua. Siksi on välttämätöntä suunnata eniten panostuksia sinne, missä pandemia on koetellut hyvinvointia eniten.
Asiantuntijaryhmä varoittaa pysäyttämästä yhteiskunnallisia uudistuksia, jotka tähtäävät tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tosiasialliseen toteutumiseen. Sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien vahvistaminen on päinvastoin tässä tilanteessa välttämätöntä.
Kansalaisyhteiskunta auttaa selviämään kriisistä
Asiantuntijaryhmä painottaa kansalaisyhteiskunnan resurssien turvaamista. Järjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan toimijat etsivät ja edustavat niitä, jotka ovat vaarassa jäädä virallisen palvelujärjestelmän katveeseen. Ne antavat äänen niille, jotka usein jäävät äänettömiksi. Lisäksi ne vahvistavat demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia ja osallisuutta päätöksentekoon.
Rajoitustoimien aikana järjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat joustavasti ja nopeasti asettuneet tukemaan kriisin pahiten koettelemia. Ne rakentavat arjen sosiaalista eheyttä ja luottamusta.
Koronapandemian erityisinä riskiryhminä ryhmä mainitsee työllisyyden osalta nuoret, ikääntyneet, maahanmuuttajat, vammaiset ja osatyökykyiset sekä naiset ja itsensätyöllistäjät.