Lehtikuva/Vesa Moilanen

Näkökulma: Kultaranta-keskustelua vaivasi sama ongelma kuin yrityksissä ratkoa pandemiaa. Koronapandemia on lisännyt huolta EU:n kriisikestävyydestä.

Presidentti Sauli Niinistön isännöimissä Kultaranta-keskusteluissa on vedetty kesäisin laajoja kaaria ulko- ja turvallisuuspoliittisiin sekä globaaleihin kysymyksiin. Nyt osa keskusteluista välitettiin Ylellä koko kansalle.

Keskustelussa kysyttiin, ajaako pandemia hakemaan kansallisia ratkaisuja – käpertymään oman maan rajojen sisään – vaikka kyse on globaalista ongelmasta.

Kultaranta-keskustelua vaivasi vastaava kapeuden ongelma: maailma rajoittui Suomeen, EU:hun sekä Kiinaan ja USA:han. Kaksi tuntia on lyhyt aika, mikä tietysti pakottaa rajaamaan.

Näkemyksiä koronaepidemian jälkeisestä maailmanjärjestyksestä yhdistää ennustamisen epävarmuus.

Valinnat kertovat asioiden painoarvosta. Suomessa eletään vielä kriisin mainingeissa eikä koronaexitin visiointi painottunut keskusteluissa kovin vahvasti. Valtiojohdon keskusteluissa oli panostettu turvallisuuden ja selviytymisen tunteen vahvistamiseen.

Ainutlaatuinen tilanne Suomen ylimmän johdon keskinäisestä keskustelusta oli lähinnä vaivaannuttava. Presidentti Niinistön vetämä keskustelu pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja eduskunnan puhemies Matti Vanhasen (kesk.) kanssa ei konseptina sopinut televisioon.

ILMOITUS

Keskustelu oli jotenkin ymmärrettävissä kahden tunnin kokonaisuudessa. Toimittajan johdolla keskustelusta olisi tullut huomattavasti kiinnostavampi ja asioita avaavampi.

Korona syö EU:n luottamuspääomaa

Eniten maan rajojen ulkopuolisista toimijoista keskustelutti EU:n rooli. Kaikkein kriittisimpiä äänenpainoja EU:n toiminnasta kuultiin Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkalalta.

Kansainvälisiin suhteisiin ja tuttuun suurvaltakilpailuun vaikuttaa se, miten nopeasti saadaan rokote tai miten kovakouraisesti mahdollinen toinen pandemia-aalto koettelee.

Haukkala varoitteli Yhdysvaltojen katselevan EU-vasallimaita, joita voi käyttää kulloisessakin suurvaltapoliittisessa tilanteessa. EU:n uskottavuus onkin kiinni siitä, että asettaudutaanko USA:n ruotuun vai jäädäänkö sivuraiteelle.

EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Jutta Urpilainen todisti keskustelussa – kuten taannoin Ylen ykkösaamun haastattelussakin – EU:n toimineen aktiivisesti koronapandemian hillitsemiseksi.

EU:n kompurointi Italian apupyyntöihin koronapandemian alkuvaiheessa on nostattanut keskustelua EU:n hajoamisesta. Urpilainen uskoo EU:n yhtenäisyyden syvenevän koronakriisin seurauksena. Hän haluaisi EU:sta sillanrakentajan.

Haukkala ei nähnyt tulevaisuutta aivan näin siloisena. Koronapandemiasta voi tulla integraatiota syventävä piikki. Tähän taas tarvitaan luottamusta.

Nokian ja F-Securen hallitusten puheenjohtaja Risto Siilasmaa puolusti EU:n painoarvoa vetoamalla sen merkitykseen vastavoimana yhdysvaltalaiselle teknologialle. Paljon hehkutetun digiloikan palvelut toimivat yhdysvaltalaisissa pilvipalveluissa.

Globaalit yritykset, kuten Amazon, Microsoft ja Google, pyörittävät näitä.

Epävarmuuden aikana ennakointi sumeaa

Keskustelijoiden näkemyksiä koronaepidemian jälkeisestä maailmanjärjestyksestä yhdistää ennustamisen epävarmuus. On liian aikaista arvioida, miten kansainvälinen pelikenttä asettuu.

Yksi asia kansainvälisestä politiikasta nousi ylitse muiden: USA:n ja Kiinan välinen vastakkainasettelu. Princetonin yliopiston historian ja kansainvälisten suhteiden professori Stephen Kotkin arvioi Kiinan ja USA:n välisen jännitteen jatkuvan.

– Samaan aikaan geopoliittiset jännitteet kasvavat. Jotkin johtajat ja maat käyttävät pandemiaa syyttääkseen muita tai saadakseen etua. Myös se tulee jatkumaan, kuvailee Kotkin Ylen haastattelussa.

Toinen keskusteluun osallistuneista kansainvälisistä tutkijoista, ranskalainen ulkopolitiikan asiantuntija, professori François Heisbourg luonnehti Kiinaa ”nälkäiseksi ja vihaiseksi”.

Arvaamattomuutta USA:n ja Kiinan suhteisiin lisäävät presidentti Trumpin päähänpistot. Kansainvälisten vieraiden näkemyksiä globaalista pelikentästä syventää Ylen haastattelu.

Elämä kolhii vaikeimmassa asemassa eläviä

Kultaranta-keskustelussa nostettiin esiin myös koronaepidemian vaikutukset ihmisten arkeen ja koko yhteiskuntaan. Tampereen yliopiston dekaani Juho Saari muistuttaa, että mitä haavoittuvammassa tilanteessa ihmiset ovat, sitä vahvemmin heitä pitäisi tukea.

Hän huomautti, että organisoituneet vahvat ryhmät pitävät puolensa, mutta väistämättä on ihmisiä, jotka kärsivät koronaepidemiasta ja joilla on suuria vaikeuksia selviytymisessä.

– Elämä kolhii niitä, joilla on vaikeinta, Saari huomautti.

Erityishuomio pitäisi olla ihmisissä, jotka jo ennen koronaepidemiaa käyttivät peruspalveluja ja sosiaaliturvaa.

Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Nelli Hankonen muistutti myös vahvuuksista. Ihmisten keskinäinen luottamus Suomessa on hyvällä tasolla, ja yhteiskuntaa voi luonnehtia ”myötätuntoiseksi”.

Suomessa säälliset peruspalvelut takaavat hyvän hoidon, toisin kuin esimerkiksi New Yorkissa asuvalle tarjoilijalle.