Antti Yrjönen

Naisen on vaikea voittaa suomalaisessa työelämässä.

Syrjintä työelämässä on Suomessa selkeästi suurempaa kuin verrokkimaissa ja koskettaa erityisesti naisia. Sirpa Pääkkönen kirjoitti kipeästä aiheesta kirjan.

Suomessa on hyvä lainsäädäntö ja työntekijöiden syrjintä kielletään monessa pykälässä. Tästä huolimatta Suomi on korkean työsyrjinnän maa. Erityisesti ikään ja sukupuoleen perustuva syrjintä on Suomessa yleisempää kuin verrokkimaissa.

Sirpa Pääkkösen tuore kirja Pätkiä ja potkuja – naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä pureutuu aiheeseen laajasti, tarjoten niin tilastotietoa kuin ihmisten tarinoita.

Reine Palmqvistin työnantajalle ikä ei ollut rasite, vaan päinvastoin.

Kirjan tarinoissa toistuu sama kuvio: yli 50-vuotias, usein nainen, saa potkut yt-neuvotteluissa. Ahkerakaan työn hakeminen ei tuo uutta työtä, haastattelukutsuja tippuu harvakseltaan eikä tiedusteluihin vastata. Seuraa surua, tuskaa ja luopumista sekä turhautumisen tunnetta.

– Työn mukana menee niin paljon: vakaa toimeentulo, mutta myös työkaverit, arjen rytmi ja sosiaaliset kontaktit, Pääkkönen kertoo.

ILMOITUS

– Lisäksi kaikki haastattelemani ihmiset ovat valtavan motivoituneita. Heitä loukkaa suunnattomasti kuulla juttuja ”laiskoista työttömistä”. Erityisesti asiantuntijatyössä on suuri imu, ihmiset todella haluavat tehdä sitä.

Ei vain onnettomia loppuja

Tarinoita toki on yhtä paljon kuin työttömiäkin, ja niissä on myös onnellisia loppuja.

Reine Palmqvist kuuluu niihin onnekkaisiin, jotka työllistyivät yli 50-vuotiaana.

– Edelleen ajoittain tuntuu, että heräänkö joku päivä unesta. Tämä on niin ihanaa.

Palmqvist, 56, istuu tyytyväisenä työpaikkansa, antikvariaatti Keltaisen Planeetan tiskin takana. Koeaikaa on haastatteluhetkellä jäljellä päivä. Sen jälkeen Palmqvist on saanut elämänsä ensimmäisen vakituisen työpaikan.

Palmqvistin mielestä se on täysin työnantajan ansiota. Hänelle Palmqvistin ikä ei ollut rasite, vaan päinvastoin.

– Antikvariaatissa käy kaikenlaisia ihmisiä. Minä pystyn puhumaan heidän kanssaan vaikka mistä. Lisäksi hiljaiset hetket eivät minua haittaa. Rakastan olla kirjojen keskellä, Palmqvist sanoo.

Työtä voi saada vain suhteilla

Palmqvistin näkemys varttuneen työnhausta on se, että työtä voi saada vain suhteilla. Kaikki hänen yrityksensä hakea töitä avoimissa hauissa johtivat nuoremman ihmisen palkkaamiseen.

Palmqvist kertoo hymyillen tehneensä elämässä ”kaiken väärin”. Hän sai ensimmäisen lapsensa 19-vuotiaana. Lapsia syntyi kaikkiaan kuusi.

Hän vietti 20 vuotta kotona lasten kanssa. Sen jälkeen hän erosi lasten isästä ja alkoi pyrkiä työelämään vasta lähemmäs 50-vuotiaana.

Palmqvist opiskeli kokiksi ja teki erilaisia pätkätöitä laitoskeittiöissä. Siellä hän törmäsi ensi kertaa ikäsyrjintään.

– Kuulin keittiömestarin ja kokin puhuvan minusta selän takana.

”Ihanteellisessa tilanteessa työpaikoilla olisi kaikenikäisiä.”

– Sekin on ihan päiväkotikamaa, he sanoivat tarkoittaen, ettei minusta ikäni takia olisi enää muuhun kuin avustamiseen päiväkotien keittiöissä, Palmqvist muistelee.

Harhaluuloja ikääntyneistä

Reine Palmqvistin tarinan kaltaiset kokemukset ovat tuttuja Sirpa Pääkköselle.

– Yleinen harhakäsitys ikääntyneistä työntekijöistä on se, etteivät he enää opi uusia asioita tai että heillä on nuorempia huonompi kunto.

Kummastakaan väitteestä ei ole pitävää tutkimustietoa. Aivotutkimus esimerkiksi osoittaa aivan päinvastaista. Työolobarometri on osoittanut, että vanhempien työntekijöiden kunto on parantunut. Lisäksi nuoret kokevat henkistä kuormitusta vanhoja enemmän.

Aivotutkimus osoittaa, että ikääntynyt pystyy omaksumaan nuorta helpommin aikaisemmin asioihin liittyvää tietoa, mutta sen sijaan merkityksettömän tiedon oppiminen vaikeutuu. Myös sanavarasto on ikääntyneillä parempi.

– Ihanteellisessa tilanteessa työpaikoilla olisi kaikenikäisiä, Pääkkönen pohtii.

Ikääntyneet ovat kuitenkin altavastaajia. Samaan aikaan työnantajajärjestöt, poliittiset puo-lueet ja virkamiehet kaikki toivovat yhteen ääneen, että kansalaiset pysyisivät mahdollisimman pitkään työelämässä.

– Ruotsissa 76 prosenttia 55–64-vuotiaista on työelämässä, Suomessa luku on 62,5. Uskon, että ilmiön pohja on syvällä rakenteissa ja asenteissa.

– Ruotsissa on esimerkiksi irtisanomissuoja, joka huolehtii, että viimeksi taloon tulleet joutuvat yt-neuvotteluissa lähtemään ensin.

Työ on identiteettikysymys

Palmqvist kokee työttömyyden olleen vähemmän stigmatisoiva asia, koska työ ei ollut hänen identiteettinsä ykkösasia.

– Minulla on aina ollut tekemistä. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä erilaisilla kulttuurifestivaaleilla. Työttömyys oli minulle lähinnä taloudellinen ongelma.

– Toisaalta olin tottunut elämään erittäin vähällä rahalla. Kun sain ensimmäisen palkkani täältä, suorastaan hämmästyin: miten minulla voi olla näin paljon rahaa!

Palmqvist on ennen nykyistä työtään työllistynyt vapaaehtoistyönsä kautta muun muassa sarjakuvafestivaalille lyhyeksi aikaa. Näiden kontaktien kautta hän sai myös nykyisen työnsä. Facebook-kaverina ollut nykyinen esimies huhuili sosiaalisessa mediassa työntekijää uuteen kauppaansa.

– Ilmoitin olevani kiinnostunut, ja tässä sitä ollaan.

Reine Palmqvist on silminnähden onnellinen uudesta elämäntilanteestaan.

– Jatkan tässä työssä mielelläni niin pitkään kuin järki ja kroppa kestävät.

Keinoja syrjinnän kampittamiseen

Sirpa Pääkkösellä on myös itsellään kokemusta ikäsyrjinnästä. Hän menetti työnsä yt-neuvotteluissa vuonna 2015 ja koki, että sekä yt-neuvottelujen kulkua että sen jälkeistä työnhakua väritti ikäsyrjintä.

Pääkköselle kävi hyvin. Hän on onnistunut työllistämään yrittäjänä itsensä, lisäksi häneltä pyydettiin esikoiskirja.

Ilmiö on kuitenkin todellinen. Pääkkösellä on runsaasti kohtalotovereita.

– Olen listannut kirjan loppuun, mitä asialle voi tehdä. Keinoja on. Itse kannatan anonyymiä rekrytointia, jossa alkuvaiheessa ei näy hakijan nimi, ikä eikä sukupuoli.

– Toinen asia olisi TE-toimistojen resursointi. Meillä on myös työvoimapulaa. Jos TE-toimistoilla olisi aikaa auttaa ihmisiä räätälöidyssä työnhaussa, moni hankalasti työllistyvä voisi saada työn.

Sirpa Pääkkönen uskookin, että toivoa on.

– Jos tässä on onnistuttu muualla maailmassa, niin miksei onnistuttaisi meilläkin? Tämä tilanne on mieletöntä koulutetun työvoiman haaskaamista.