Lehtikuva/Hanna Matikainen

Britanniassa korkeakoulumaksut olivat alkuun maltilliset, mutta ovat sittemmin moninkertaistuneet.

Opetusministeri Li Andersson tyrmää esitykset korkeakoulujen lukukausimaksuista. Andersson kirjoittaa vasemmistoliiton verkkosivuilla blogissaan, että lukukausimaksut eivät ole samaa todellisuutta hallitusohjelman koulutuspoliittisten tavoitteiden kanssa.

– […]ne eivät ole tämän hallituksen työkalupakissa.

Kirjoituksessaan Andersson toteaa, että korkeakoulujen lukukausimaksut nousevat Suomessa tasaisin väliajoin keskusteluun. Nyt ne nosti esiin Vesa Vihriälän vetämä työryhmä, joka esitti maltillisia lukukausimaksuja korkeakouluihin.

”Ne eivät ole tämän hallituksen työkalupakissa”

Andersson avaa Vihriälän ryhmän esitystä, jossa maksut rahoitettaisiin opintojen aikana lainalla ja takaisinmaksu tapahtuisi valmistumisen jälkeen jonkinlaisen korotetun tuloveron muodossa tietyn tulotason saavuttamisen jälkeen.

– Tämän kaltainen malli on käytössä esimerkiksi Isossa-Britanniassa, missä maksut olivat alkuun maltilliset mutta ovat parissakymmenessä vuodessa paikoin jopa kymmenkertaistuneet, Andersson huomauttaa.

ILMOITUS

Anderssonin mukaan puhtaasti taloustieteen näkökulmasta katsottuna voi pitää paikkansa, että työryhmän esittämä malli ei vaikuta matalasta sosioekonomisesta taustasta tulevien halukkuuteen kouluttautua.

– […]mutta kuten tiedämme taloustieteelliset mallinnukset voivat käyttäytyä hyvin eri tavalla reaalimaailmassa. Koulutus jos mikä nojaa hyvin voimakkaasti kulttuurisiin arvostuksiin ja asenteisiin, jotka kumpuavat hyvin pitkälti henkilön perhetaustasta.

Laina ei houkuta opiskelemaan

Andersson nostaa kirjoituksessaan esiin työläistaustaisten korkeakouluopiskelijoiden kohdalla tunnistetun ilmiön, jossa isolla lainalla kustannettuja opintoja ei nähdä sijoituksena omaan tulevaisuuteen. Sen sijaan ne enemmän riskinä, minkä vuoksia korkeakouluun ei edes hakeuduta.

– Kun tavoitteenamme on korkeakoulutettujen osuuden nostaminen, ei meillä ole varaa hukata ainoatakaan potentiaalista tulevaisuuden osaajaa.

Andersson ihmettelee, miksi tällaista mallia kannattavat juuri talousliberaalit oikeistolaiset.

– Tämä on hieman erikoista, koska kaikissa muissa yhteyksissä suurituloisimman kansanosan verotuksen kiristäminen saa aikaan valtavan myrskyn. Ilmeisesti kaikki verot pitäisi korvamerkitä tyylillä “maksan siitä mistä hyödyn itse”, mutta tämä ei ole suomalaisen hyvinvointivaltion hengen mukaista.

Andersson paaluttaa, että suomalainen hyvinvointivaltio rahoitetaan progressiivisen verotuksen keinoin. Hyvinvointivaltion eetokseen kuuluu kaikille maksuton korkeakoulutus.

– Suurimman tulodesiilin verotuksen progression kiristäminen ei sinänsä ole huono idea. Esimerkiksi omistuksia voitaisiin verottaa kovemmalla kädellä ja sillä rahalla lisätä korkeakoulujen aloituspaikkamääriä, minkä avulla voisimme aidosti päästä tavoitteeseen korkeakouluttaa puolet ikäluokasta.

Ei enää lisätaakkaa

Kirjoituksensa lopuksi Andersson mainitsee vielä sukupolvien väliset erot. Koronakriisi tulee lisäämään nyt opiskelevien ikäluokkien epävarmuutta.

– Nyt opiskelevat ikäluokat kärsivät paitsi koronakriisin todennäköisesti aiheuttamasta taantumasta, myös ilmastokriisin aiheuttamasta taloudellisesta ja sosiaalisesta ahdingosta unohtamatta ikärakenteeseen ja huoltosuhteeseen liittyviä julkisen talouden paineita.

– Olisi kohtuutonta kaataa tämän muutenkin jo isot haasteet kohtaavan sukupolven niskaan vielä nykyistä moninkertaisesti suuremmat opintolainat ja lisätä monen laman rasittaman sukupolven epävarmuutta, hän päättää.