Vaikka taloudellinen toiminta kautta maailman on vaimentunut koronapandemian takia, ei tämä näy ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa. Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimuslaitoksen (NOAA) mukaan sen Havaijilla sijaitsevalla Mauna Loan tutkimusasemalla mitattiin huhtikuussa keskimäärin 416,21 ppm:n (miljoonasosan) hiilidioksidipitoisuus.
Lukema on laitoksen mittaushistorian korkein ja selvästi suurempi kuin viime vuoden huhtikuun keskiarvo 413,33 ppm.
Kymmenen vuotta sitten vastaava lukema oli 393,18 ppm.
Mauna Loan mittaushistorian korkein huhtikuun keskiarvo mitattiin tänä vuonna.
Hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen on kiihtynyt. Vielä 1960-luvulla se kasvoi keskimäärin 0,9 ppm vuodessa, mutta viime vuosikymmenellä kasvuvauhti oli jo keskimäärin 2,4 ppm vuosittain.
Mauna Loan mittaushistorian korkein päiväkeskiarvo mitattiin runsas viikko sitten, toukokuun 3. päivänä, jolloin se oli 418,12 ppm.
Hiilidioksidipitoisuus ei tietenkään ole kaikkialla sama. Mauna Loaa pidetään kuitenkin hyvänä vertauskohtana. Siellä on maailman pisin yhtäjaksoinen mittaushistoria vuodesta 1958 lähtien. Mittaus tehdään vuorella 3 400 metrin korkeudessa.
Vaikutus näkyy hitaasti
YK:n ympäristöohjelma Unepin mukaan koronapandemia on vähentänyt teollisuuden ja liikenteen päästöjä, mutta ei sähkönkulutusta. Kaksi kolmasosaa maailman sähköstä tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, eniten hiilellä.
Hiilidioksidipitoisuuteen vaikuttavat myös muun muassa metsäpalot sekä hiilidioksidin hidas poistuminen ilmakehästä.
NOAA:n nettisivuilta löytyy tarkempi selostus siitä, miten hiilidioksidipäästöjen (nyt luultavasti tilapäinen) väheneminen vaikuttaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen.
Jos päästöjä on esimerkiksi 25 prosenttia vähemmän, se pienentää kuukausikeskiarvoja noin 0,2 ppm. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) arvion mukaan maailman hiilidioksidipäästöt vähenevät tänä vuonna (vain) 8 prosenttia. Tästä voi laskea, että vaikutus vajaan vuoden aikana on varsin pieni.
Tarvittaisiin useita vähäpäästöisiä vuosia, ennen kuin vaikutus alkaisi olla merkittävä.
Paikallisesti vaikutus voi olla suurempi kaupungeissa ja teollisuusalueilla, mutta ilmaston lämpenemisen kannalta ratkaisevia ovat globaalit keskiarvot.
Vuosittainen kierto
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus noudattaa vuosittain samaa kaavaa. Pitoisuus nousee talvella ja keväällä ja on korkeimmillaan toukokuussa pohjoisen pallonpuoliskon talven päätyttyä. Sen jälkeen pitoisuus alkaa laskea, koska hiilidioksidia sitoutuu pohjoisella pallonpuoliskolla vihertävään kasvillisuuteen.
Alimmillaan lukema on lokakuussa, jolloin se on keskimäärin 7,5 ppm alempi kuin toukokuussa.
Pohjoisen pallonpuoliskon vaikutus selittyy sillä, että sen maapinta-ala on paljon suurempi kuin eteläisen pallonpuoliskon, ja siellä on enemmän kasvillisuutta. Siksi etelän kesä ei vaikuta yhtä paljon kuin pohjoisen talvi.