Ajelen Nyssen kyydissä Tampereen Puutarhakatua Vapaakirkon ohi. Surukseni näen yli sata metriä pitkän leipäjonon. Joukossa on kaikenikäisiä, myös iäkkäitä perustamperelaisia.
Tampereelle rakennetaan suurareenaa ja ratikkalinjaa massiivisella velkarahalla, ja samaan aikaan keskustan katu täyttyy ruokaa jonottavista kansalaisista. Melkoinen paradoksi! Tulee väkisinkin mieleen Hectorin laulama käännöskappale Kuinka voit väittää.
Siinä omaa elämäänsä turhaan surkutteleva kaveri viedään kulkemaan suurkaupungin läpi, jossa laitapuolen väki elää kurjuuden keskellä. Lopulta kaveri huomaa, kuinka onnekas hän itse on. Tampereen päättäjien pitäisi ottaa oppia tuosta kappaleesta, jonka sanoma on konkreettinen ja aina ajankohtainen.
Uskontoa, kirkkoa ja hengellisyyttä usein ylenkatsotaan.
Onneksi Tampereella erilaiset seurakunnat ja evankelisluterilainen kirkko pitävät huolta vähävaraisista ihmisistä, kun kaupunki on kääntänyt heille selkänsä. Kiitos Vapaakirkolle, evankelisluterilaiselle kirkolle, Pelastusarmeijalle ja muille tahoille, jotka tekevät arvokasta työtä ihmisten parissa.
Uskontoa, kirkkoa ja hengellisyyttä usein ylenkatsotaan. Kuitenkin ne ovat ainoat konkreettiset auttajat. Kannattaa miettiä toisenkin kerran, kun näitä tahoja arvostelee. Hävetkää Tampereen päättäjät, nyt on peiliin katsomisen paikka. Paljon on tehtävissä, jos vain hyvää tahtoa löytyy.
Tapani Telenius
Tampere